Uni vaikutti kuitenkin niin paljon ettei Mari saanut enää unta. Kieriskellen rauhattomana ympäriinsä hän pohti kesänsä monia tapahtumia.
Marin kieriskelyyn Paavokin heräsi;
- Vieläkö mietit sitä serkkusi soittoa, kulta? Sinun pitää nukkua. Vauva oppii yövalvojaksi. Onko se valveilla? Paavo kysyi, silitellen Marin vatsaa.
- Heh hee! Niinköhän tekee. Mitenkäs sitä nukkuu kun ei nukuta. Aamukin alkaa olla.
- Ei minuakaan nukuta! Miten olisi...? Vai keitetäänkö kahvit?
- Jaa, sitäpä tarvitsee harkita, Mari sanoi härnäävällä äänellä.
- Ai, että kahvia?
- Hölmö! Kukas nyt kahvin valitsisi?
-***
- Olettekos te Alpertti Konu? Virkaintoisen näköinen poliisi kysyi Lilyn työmaan konttoriin kutsutulta Alpertilta.
- Tuota, olenhan minä. Minkä vuoksi se konstaapeli kysyy?
- Minä hoitelen kysymykset. Te vastaatte lyhyesti ja selkeästi.
- Oletteko käynyt Paavo Lehtisen rakennustyömaalla?
- Täällähän minä fröökkynän töissä. Teidän pitää kysyä vaikka fröökkynältä.
- Kyllä se tiedetään, mutta oletteko käynyt Lehtisen talorakennuksella...?
- Tuota, minä en muista! Varmaankin joskus tulipalon aikoihin.
- Älkääpäs kiemurrelko. Ettei vaan tullut toissa yönä käytyä?
- Sitä ei varmasti kukaan näh...
- Siis sittenkin. Olitteko yksin?
Alpertti alkoi hermostua yhä enemmän. Huomatessaan puhuneensa itsensä pussiin. Rauhattomana hän siirsi painoaan jalalta toiselle ja silmät räpsyivät yhtenään.
- Kysyin olitteko yksin?
- Tuota, yksinhän minä sieltä metsän kautta kiersin.
- Mitä te siellä työmaalla? Yöllä?
- Tuota vahtinahan minun piti olla. Vaan Hemppa kielsi kertomasta.
- Kukas se tämmöinen Hemppa on? Poliisi kysyi ikään kuin ei asiasta tietäisi.
- En minä tohdi kertoa. Hemppa on ärhäkkä toveri...
- Mutta sepä kun on pakko?
Alpertin pää pyöri villinä ympäriinsä. Hänen löysä pöksynsä persaus vapisi jännityksestä. Mutta kun apua tukalaan tilanteeseen ei näyttänyt löytyvän viimein sanoi:
- Se on tuo Heimo Jylkkä, Hemppa, minut sinne houkutteli. Lupasi kossupullon palkaksi.
- Vai sellainen Hemppa! Mitäpä se Hemppa vahtia tarvitsi? Poliisi kysyi niin kuin lapselta, huomattuaan ettei Alpertti ollut mikään ruudinkeksijä.
- No kun se fröökkinä veteli korville tiskirätillä niin Hemppa tahtoi kostaa. Kun ei se palkkakaan kihahtanut, vaikka tarpeen olisi ollut.
- Mitä te höpisette fröökynöistä? Aletaanpa alusta. Nyt kerrotte koko jutun. Aivan omin sanoin, mutta kaiken pitää olla totta. Valehtelu nyt tuottaa rauhallisia vankilapäiviä, poliisi hiukan pelotteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti