ENTISIÄ AIKOJA
Nythän muistelen vähäsen
elämistä vanahain aekaen,
tuolta viiskytä luvulta,
vuosilta niin ahtahilta.
-
Oli maaseutu varaton,
velekaesija olijoeta,
muuvan kanttura metästä
koetti antaa maetopuolta.
-
Akka yksinään yritti
hoetaa talavet eläemiä,
melekeen ruuatta kituvat,
paska pelekkä tuotoksena.
-
Äijä tienestiin yritti,
markan, kaksi tienaamahan,
huonot taksat vaen tekivät,
tilipussin surkijaksi.
-
Pirttivilijelys kukosti,
akka puski lapsosia,
navetta-ajan välissä
uuven lapsen pyörähytti.
-
Ei sen kummemmin potenu
lapsivuoteen vaekeutta,
Kohta taas oli tulossa,
lapsi uusi kätkyvessä.
-
Talavipuolella paleli,
kuura jääti pihtipielet.
Viima jäätävä puhalti,
rakosista harvan seinän.
-
Eipä kuitenkaa volistu,
elämistä surkuteltu,
eikä turhista otettu
huolta, painaan hartioita.-
-
Päivä kerralla jotenki
entisaekaan toimittihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti