3.
ENSIMMÄINEN VUOSISATA
meni siinä tutkaillessa,
miten muuttunut pahaksi
onkaan meidän maailmamme.
-
Loppui tekniikka näkyvä,
kansa raatoi raivioilla,
kaskisauhut vain savusi,
naurishalmeen seutuvilla.
-
Yhä kauemmas posotin,
aikakoneen kyytimissä,
näkyi sortoa, sotia,
köyhyyttä myös kurjuuttakin,
noitavainoja, vihoja,
julmuutta niin kaikenlaista.
-
Yhä kauemmas ajelin,
köröttelin kaarallani,
metsä polkuja potalsin,
vaeltelin vetten päällä,
väliin tunturin kuvetta,
kulki kunnon kulkimeni,
joskus ilmassa oleili,
veden valtaan myös halusi.
-
Väliin Kossua kumosin,
kurkun täyteen kallistelin,
olo vieläkin parempi,
tuli mieli maireaksi.
-
Eipä tuntunut suruja,
murheet häipyi helkkarihin,
olin juuri kuin halusin,
kahleet kaikki kirvoitettu.
Kossu tuntui jo tukassa,
viina vallan vartalossa,
meni muutenkin lujasti,
oli kierrokset tapissa.
-
Elo entinen takana,
eessä kaikki kerran ollut,
sepä tuntuikin hyvältä
mainioltakin peräti.
-
Ajanvirrassa ajelin,
panin kaaraan kierroksia,
olin oudoilla turuilla,
mäkisillä maisemilla,
hyvin kauaksi kotoa
vieraisihin matkustellut.
-
Taipaleet vaikeat takana,
yhä vielä matkaa riitti,
villi luonto vain edessä,
sattui silmiin katsellessa,
mutta kauemmas halusin,
aikaan josta kaikki alkoi.
(jat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti