PIRJO

Pieni Pirjo Peukaloinen,
tyttö peukalon pituinen.
Meni laulain tietä myöten,
pussi pienoinen selässä.
-
Mitäpä lie pussukassa?
-
Paljon riemuja repussa,
naurua ja kepposia,
laululeikkejä vähäsen,
kujeiluja kassillinen.
-
Onko murheita mukana?
-
Eipä sielussa suruja,
murheita ei mielenpäällä.
Suru sairaaksi tekevi,
murhe mielen mustuttaapi.
-
Pieni Pirjo Peukaloinen,
vähän tiellä tanssahteli.
Riemu rinnassa ritisi,
ilo tuntui askelissa.
-
Tuli vastahan harakka,
keikisteli, kuikisteli.
Katsoi tyttöstä sivulta,
toiseltakin silmäeli.
-
Sanoi harmaja harakka:
-
-Jopa lienetkin mitätön,
liian pieni kulkemahan,
ootko kaukana kodista,
peukaloisien pihoilta!
Jospa selkääni kapuat,
sinut lennätän kotia?
-
Pieni Pirjo Peukaloinen
selkään linnun jo kapusi.
Yli metsäin siintävien,
poikki merten matka joutui.
-
Viimein saavuttiin perille,
peukaloisten maisemille,
siellä Pirjo saa parasta,
mesijuomaa herkullista.
Koti paikka on parahin
reissun päältä saapuessa.