RUNO

JOUTSEN .
-
Kun Joutsenen lentoa katselen,
tulee mieleeni , onko niin?
Että puhdas valkeus niiden,
näin viittaakin enkeliin.
Jospa joutsenet enkeleitä on vaan,
tuolla liitävät tarkastusmatkallaan.
-
Ne katsovat miten täällä,
itsekkyys viettää juhliaan.
Ne murheissaan ovat siitä,
kun heikompia sorretaan.
Niin harvalla on enää ystävää,
niin moni täällä, aivan yksin jää.
-
Kun ihmisten ahneus aikaansaa ,
heikommille vain kipua, tuskaa.
Kohta missään ei toivoa ollenkaan,
kaikkialla on harmaata ,mustaa.
Oi jospa kerran , sielu ihmisen
oisi valkoinen kuin rinta joutsenen.
-
Mutta niinhän se näyttää kaikkialla,
yhä ahneempi ihminen on.
On mammonan halu kaikilla ,
sammumaton, loputon.
Niin harva ihminen tunteillaan,
voi vain pelkkää ihmistä rakastaa.
-
Täytyy olla kaunis, tai perijätär,
miljonääri ja upporikas.
Jos pelkkää sieluas tarjoat,
sinut torjutaan! Oma vikas,
kun et alkanut tavaraa haalimaan,
kukaan ei sua arvosta ollenkaan.
-
Vaikka suurin rikkaus kuitenkin
asuu syvällä sielussasi.
Sieltä löytyy aarteet, ne parhaimmat,
joita tarvitset matkallasi.
Kun ne säilytät, itsekin huomaat sen,
lennät siivin valkein, lailla joutsenen.
-
Nuo aarteet sielusta löytyvät,
rakkaus niistä suurin varmaan.
Kokonaan se elämän uudistaa,
muuttaa kirkkaaksi värin harmaan.
Ei tarvitse rahaa ei mammonaa.
tärkeintä on että saa rakastaa
-
Oiva Pennanen