PONTIKANKEITTOA
-
Minä tein sitä innolla suurella,
aina nyhjäsin kuusipuun juurella,
kun myyntiin pontikkaa keittelin,
juurakkoa viinapannun alle heittelin.
-
Tuotos olikin vahvaa ja maukasta,
kohta alkoi immeistä raukasta,
tarkon harrastukseni peittelin,
kun kitusiini pontikkaa heittelin.
-
Kun ainetta tippui ja tippui vaan,
ja sitä maistelinkin aina uudestaan,
tuntumaanhan se alkoi jo tukassa,
oli kierteitä palijo poeka rukassa.
-
Kaverille sanon hoetelehan hommelit,
mulla kun mieleen pamahti Annelit,
tietysti siinä naesta jo kaepaelin,
naesta himotti mulla ruumis - elin.
-
Tietyn tyttären luokse minä porhalsin,
ketkaravia, ihan kuin ori uljahin,
korskuven mankelia minä vispasin,
välliin ponua kitusiin imasin,
-
Oli se matka aeka pitka ja kivinen,
rippipuku oli mulla kaksirivinen,
kun saavun minä Annelin portille,
pistin vetimet hyvälle sortille.
-
Humala oli mulla vielä nousussa,
oireta jo tunsin vahvoja housussa,
kun Annelin aetan ovveen koputin,
ovia mulle avvaamaan hoputin.
-
Annelin isä oli nurkalla vahissa,
ja se huomasi että olen sahissa,
ukko haolikolla perrääni pammaotti,
minun himoni hetkessä lammaotti.
-
Heti mankelin selekään jo hyppäsin,
putelin toki mukkaan nyppäsin,
paenelin niin että morkoonit soe,
saeraan noppee ihiminen olla voe
-
Oiva Pennanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti