KEKSINTÖ

Roina-Reino keksintönsä pihalle jo lykkää,
jännitys on korkijalla, syvän tiuhaan sykkää,
vielä siinä kiillottelee siipiä ja perrää,
sitten kaekki kalut talteen pihaltasa kerrää.
-
Putsari-Paola huomaa homman, paekalle jo ryntää!
- Meinaatko tuolla värkilläsi pihamaatkin kyntää?
Se ei kyllä onnistu saatki matkoehisi mennä,
tuommonen härrävärkkihän, takkuulla ei lennä.
-
Reino kahtoo Paolinnaa ja laosuu vakavasti:
- Olethan sentään tukenut aina mua tähän asti,
riittisellä hetkeeläkö meinaat antaa hatkat,
kun ajattelin, yhessä me tehhtäs neitsytmatkat.
-
Kiukkuansa puhisten poes Paoliina siitä lähtee,
Roena-Reino hymmyilee ja kahtoopi kohen tähtee,
aevan kohta tsiikata voen meleko korkijalta,
muutenkin ny olo tuntuu hyvinnki mahtavalta.
-
Reino pukkee lentoasun, kypärän päähän laettaa,
housut tosin pienet on, vaen mitäpä se haettaa,
ilimankitka kuumentaapi varmaan säärtä, nilikkaa,
ja takin alta paijanhelema mukavasti vilikkaa.
-
Reino istuu satulaan ja potkii mopon elloon,
vielä ennen lähtyvä, mies vilikaseepi kelloon.
ja kohta Reino mopon seläs kiitää pihamaata,
vaohti lienee tapissa, sen teille voisin taata.