LUONNOSSA

Oli mahottoman kaonis kuutamoilta,
kun lähtivät kahestaan Tuomas ja Tilta.
Tuota korreeta kuuta kahtommaan,
järvenrantaan kuunsiltaa ihhaelemmaan.
-
Käsikynkässä saapuvat järvenrantaan,
astuu Tuomas kenkäsä lehemänlantaan.
Jalaka siinä sivvuun jo luiskahtaa,
Tuomas päesitkkaa maahan tuiskahtaa.
-
Tilta tirahtaa:" etkö ennää tolopillas pysy,
raohallinen kävely ei voemija kysy.
Ethän vaen oo korkkija haestanna,
siitä viinaputellista maestanna."
-
Sannoo Tuomas:"Maestelin aevan vähän,
rohkaesuksi vaekijaan pulumaan tähän.
Kahohan Tilta aattelin sulta kysellä,
että voetasko  luonnossa lemmiskellä"                                                                                                                       
-
Tilta Tuomasta kattoo:"-Johan nyt !
vanaha horisko ukko on eksynyt,
että täälläkö alettas lempimään,
siitä touhusta alan kyllä empimään.
-
Tuomas suuttuu tuosta ja kivantaa,
aevan punaki poskille livahtaa:
- Sepä saaki sitte olla, jukolaota,
kun ei ennää rovvalle mikkää aota,
suat raohassa olla tuomijopäevään,
en ennee usko pieneen onnenhäevään.
-
Erillään he kulukevat vähän matkaa,
sitte viimein Tuomas jo puhetta jatkaa:
- Uattelehan kun oesi mukavoo panna,
se maestusu paremmin kun mikkää manna.
-
Johan Tiltanki silimiin tuli syttyy
ja äskeiset puhheet täösin ylittyy,
kun lempivät luonnossa Uapo ja Tilta,
käen kukunta kuuluu vaen rantamilta.