Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
tiistai 15. heinäkuuta 2014
LUONNOSSA
Oli mahottoman kaonis kuutamoilta,
kun lähtivät kahestaan Tuomas ja Tilta.
Tuota korreeta kuuta kahtommaan,
järvenrantaan kuunsiltaa ihhaelemmaan.
-
Käsikynkässä saapuvat järvenrantaan,
astuu Tuomas kenkäsä lehemänlantaan.
Jalaka siinä sivvuun jo luiskahtaa,
Tuomas päesitkkaa maahan tuiskahtaa.
-
Tilta tirahtaa:" etkö ennää tolopillas pysy,
raohallinen kävely ei voemija kysy.
Ethän vaen oo korkkija haestanna,
siitä viinaputellista maestanna."
-
Sannoo Tuomas:"Maestelin aevan vähän,
rohkaesuksi vaekijaan pulumaan tähän.
Kahohan Tilta aattelin sulta kysellä,
että voetasko luonnossa lemmiskellä"
-
Tilta Tuomasta kattoo:"-Johan nyt !
vanaha horisko ukko on eksynyt,
että täälläkö alettas lempimään,
siitä touhusta alan kyllä empimään.
-
Tuomas suuttuu tuosta ja kivantaa,
aevan punaki poskille livahtaa:
- Sepä saaki sitte olla, jukolaota,
kun ei ennää rovvalle mikkää aota,
suat raohassa olla tuomijopäevään,
en ennee usko pieneen onnenhäevään.
-
Erillään he kulukevat vähän matkaa,
sitte viimein Tuomas jo puhetta jatkaa:
- Uattelehan kun oesi mukavoo panna,
se maestusu paremmin kun mikkää manna.
-
Johan Tiltanki silimiin tuli syttyy
ja äskeiset puhheet täösin ylittyy,
kun lempivät luonnossa Uapo ja Tilta,
käen kukunta kuuluu vaen rantamilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti