TULPPAANI

Kulki tyttö metsässä iltaisin,
haaveillen jospa löytäsi tuppaanin.
Kukka tuo varmaan iloa elämään tuo,
kun kohtalo vain sen löytyä suo.
-
Tyttö maljakon kanssa vaelti vaan,
ei kukkia löytänyt ollenkaan.
Epätoivo jo valtasi tytön silloin ,
kun kotiinsa palasi yksinään illoin.
-
Oli keväinenpäivä se lämmin niin,
kun tyttö taas suunnisti maisemiin.
Oli maljakko yhäti kukkaa vailla,
ei näkynyt kukkia niillä mailla.
-
Tyttö istahtaa kannolle miettimään,
taasko aivan ilman mä kukkaa jään.
Yhäti on vaasini tyhjä aivan,
tulppaanin soman mistä vaasiini kaivan?
-
Hennon alun hän huomaa edessään,
se suurenee äkkiä itsestään.
Se on kaunis ja hehkuen tuoksuaa,
se hämilleen aivan tytön saa.
-
Ei katkaise kukkaa kukoistavaa,
vaan maljakon ylle sen asettaa.
Ja laskee vaasinsa tulppaanin päälle,
tuo ratkaisu tuntuu mielekkäälle.
-
Nyt tulppaani maljassa kukoistaa,
ja maljakko viimein kukan saa.
Hyvin hoitaen kukka hehkua suo,
ja muistoja kauniita mieleen luo.