31.
Männöö Maijja hakemaan kuapilta juomoo,
sitä risteelyltä itelle liäkkeeksi tuomoo,
nyt se pittee uhurata nuapuriin tautta,
- No se pittääki ottaa pohojanmaan kautta.
-
Hakkoo pikarittii, ne talossa parraat,
sannoo Kallelle:- Tuskimpa vastaan harraat,
et oo kellekään tarjonna kuppija laenkaan,
mikähän muutoksen tämännii saekaa aekaan?
-
- No kuavahan äkkijä sitä lientä nyt lassiin
muuten kurkkumme kuivuu, vauhtija sassiin.
Hoputtaa Kalle ja siemasoo konjakin suuhun
tässä talossa ei nousta nyt aenakaa puuhun.
- Tätähän se justiin oliki homma vaella,
turhaahan kuivin suin sitä on haekaella,
iliman viinoohan ei kirpua kielenkannat,
kohta korijaksi värijätään taevaanrannat,
sannoo Toevo ja suikkaa Riitalle suuta,
Maijaki halloo Kalleaan iliman muuta.
-
Pullo pohojilleen katotaan, hajetaan lissää,
surut häöepyi poes, ei oo murheita missää,
vuan Kallepa Riittaa jo tarkasti kahtoo,
mitähän äijän mielessä nyt olla mahtoo?
Kallen käsi jo happuilee Riitan rintoo,
tunteet Kallella kulukevat likellä pintoo
-
-Mi-mitenh shomashti kohhoeloo shulla povi,
e-ehän ne ennee lii-liiveihishikää shovi.
Anna kun minä pu-purishtan tuoshta vähän.
Maijjan minä...hih hih..Toevolle jätän.
Niin kuuma oot mim-mm-mi, minä sinuhsta tykkää,
Kalle sammaltaa sekä samassa kätesä lykkää
Riitan liivijen sissään puristaen tissijä.
- Tästä hyvvee ei seuroo, se ihan on vissijä!
-
Vuan Toevopa on huomannu Kallen elekeen
hän nyrkillä koppaottee Kallea selekeen
- Mitä lempua sinä meinaat Riitalle, ukko,
meinaat naeseni viijä, senki saamerin kukko!
-
- E-elähän ny poeka. kopeloe Maijaa shinä
me Riitan kaa ollaan tässä lä-läheisinä,
on mu-mukava välliin suaha nuorta lihhoo
aevan tä-tässä jo kiihko pi-pintoon kihhoo.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti