35.
Sillon suap jo Toevoki mittasa täöteen
ja nappookin napakasti Riitan kätteen,
- Nytpä eukko lähetäänni kotia kohti,
ja minä sinulle näätän että riittee pohti.
-
Kiukusta puhisten Toevo jo Riittoo kiskoo
uluko-ovvee kohen, nutun piälleen viskoo.
Vieläpä männessään puhisoo iteksensä
punaselle ristille lahjottavan kiveksensä.
-
Vaen kun talosta naapurit viimmen lähti
Kallen viha taas nousi Maijalle sähähti.
Maija kaikessa rauhassa tuolissa sousi
kun Kalle pirun äkäsenä jo penkiltä nousi.
-
Kalle käjestä sieppasi vaemon puolta
nytpä taesiki tulla Maijalle huolta:
- akka perkele! anna olla viimenen kerta
kun herrasi nenästä kaevelet verta.
Häpäsit minut tuossa vieraehen nähen
sanoppa ny äkkijä? Minkähän tähen?
-
Perheriijjaksi rottiutua meinoo ilta,
kiikun jalasten alla narisoo silta.
- Kätes piästä irti sinä ukko paha,
ei sanotulle asijalle mittää maha.
En aatellu yhtään mitä suustani piästin,
kun pyssyn uhriks sinut joutumasta siästin.
Maijja selittää Kallelle totisin silimin
tuas muistaen äskösen kauhuvilimin.
-
- Minnoon ennenki itestä pitäny huolta
ja sinun on aevan turha minua nuolta
Senki huomasin kun sinä Topia katot
taesi mielessä olla jo naemisenratot.
-
- Voe Herraihime, mitä tässä kuulee?
mustankipijä ukko kaekkea luulee
mun puolesta suap kaekki ukot salavoo
tämä akka ei niihen vuoksi aijo valavoo.
Kallen suuttumus vaen yhä yltyy tuosta
Maijan kiikusta nostoo ja tarttuu puosta
sitten akkaasa läpsii persuuksille
noelle hyvinnii levveille takamuksille.
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti