37.
- Mikä teijjät saikaa karkoomaan jälleen?
Tämä homma ei pitempään onnistu tälleen.
Uus navetta on suatava, pihatto tähän,
se hommijakkii helepottasi ehkä vähän.
-
-Kallennii sitten töelle navettaan saesin
paremmin varmaan - aenakii sunnuntaesin.
Pohtii lypsäissään siinä mökin Maijja:
-Vuan eipä siitä mittään tulla taijja.
-
Maija siinä vaepuu tuas uatoksiin,
ja miettiipi mitenkä se tehtäesiin,
että saesi lypsee lehemästä maetoo,
jolla ei oesi mittää äärtä ei laetoo.
-
Maijalla löytyy enerkijjaa valtavasti,
älyä ja voemoo sopivan mukavasti
ja tarmua että tekkee mitä tahtoo.
tarpeen tullen Kallesa tuppeen lahtoo.
-
Alakoo utareista maeto vähetä aevan.
Maija siihen jo lopettoo lypsyn vaevan,
sillon Maijja tuntee kylessää kippuu,
maetosankoki käsistä luorriin tippuu.
-
- Mikähän nyt vaemaltaa kylestä tuolta,
tähänkö tuota pittääki äkkijä kuolta,
sekalaeset aatokset ei hyvvää luppaa,
horijuen Maijja nousoo suuntoo kohen tuppaa.
-
Piässähi aevan humisoo ja huipata meinoo,
tuntuupi kamalalta onkohan mittee keinoo,
että suapi silimäsä kirkkaaksi sentään,
vae joko enkelinä Maija lähtee lentään.
-
Horjahellen tavottaa navetan uluko-oven,
kynnykseen kompastuu, satuttaen poven.
Siihen muahan mätkähtää, tajutonna vallan,
joko korjas Maijjan kuolon kylymä halla?
-
Siinä makkoo Maijja ku lehemän raato
mikähä ihime muijan tantereeseen kaato
tokkopa ennee toentuu tolopilleen tuosta
arvooko se etes Kallekaa appuun juosta?
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti