38.
Kalle vaen siellä pirtissä vetelee virsiä
sielu alakanu kovin on Kallella kärsiä
Nuotin vierestä kuitenki, muistin varalla
Kalle etenee tälläki taeteen saralla.
-
Oe jospa mä kurija matkamies saan
joskus hetkesikään pääsen huohahtaan
vaen aenaenen huoli on eokosta mulla
miksei se ruokaa ala tekemään tulla.
-
-No mihkähän jäe eukko tuas kuppoomaan,
kun ei ala viimmen tulla jo kokkoomaan.
Tuumaa Kalle laettaa tohovelit jalakaan,
- Hilijakseenhan tässä jo huolettaa alakaa.
-
Sitten sattuuhi vilasemmaan ikkunasta näen,
huomoo Maijjan muassa makkoovan pitkittäen.
Jopa kiire tulj Kallelle, ulos jo laokkoo,
niin kiireellä että pirtin ovet paokkoo.
-
- Voe minkä taotta sinä kompuroet tuolleen
ärhentellee Kalle, kiäntyy Maijan puolleen
Sitte huomovvaa, on Maija aevan tajua vaella
nytpä kiire on eipä mittää syytä haekaella..
-
Kalle töpeksii suustaan vielä mällin loput
nythän elevytykseen onkin kiireet ja hoput.
nelinkontin Kalle laskeotuu Maijan iäreen
suusta suuhun, sitä touhua alakaa hiäreen.
-
Kovin kalapija on sillä Maijalla nuoama,
jokohan tähän menehtyypi Luojan luoama,
Kalle häjissään siinä ähkii ja puhkuu,
sempä tahissa sen Maijan rinta notkuu.
-
Yhä puhaltaa ja puhkuu pelossaan Kalle,
jopa rukkoeloo apuva sitä tarvihtevalle.
-Voe armijas auta jos oot taevaassa siellä,
poekkee antasi en minä Maijjooni vielä.
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti