RUNO

NAESENNUUSAA.
-
Kustia kovasti, tuo akanpuute vaevaa.
Pussihousut paremmat, hän komerosta kaevaa.
Huopahattu tietystikki, päähän pittää laettaa.
Pihan ruusupusikosta, ruusun rintaan taettaa.
-
Kusti ottaa polokupyörän, nouseepi sen selekään.
Nyt on tosi kysseessä, ei Kusti turhaa pelekään.
Polokupyörän ohojastaa, hän leski-Miinan luo.
On hälle aevan sopivaenen emännäksi tuo.
-
Kusti saapuu mökille, taaksesa vilikasee.
Jännitystä päälle pakkaa, Kusti nielasee.
Varovasti sitten ovelle hän koputtaa.
Kohta mökin sisältä, vastauksen saa.
-
Kusti tuntee polovissa jo lievää vapinaa.
Astuu sissään,Miinalle päevää toevottaa.
Hatun koppaa kätteesä, on aevan neuvvoton.
Kaekki hyvät valamistelut unohtunneet on.
-
Punasena Kusti siinä, ensin rykäsee.
Sitte aevan jämeränä Miinaa kattelee.
Sannoo sitte:Tuota.. mökillä oon mietiny,
onko sitä meijjän koeraa täällä näkyny?
-Oiva Pennanen-