RUNOJA

KYYNELEET.
Läpi metsän,
käy kohahdus.
Se aika on NYT.
Nöyrästi taivuttaa
suuretkin puut niskaansa,
vahvempansa edessä.
Vesikuuro piiskaa
keltaisia lehtiä.
Kyyneleinä kimaltelee
pisarat oksissa.
On lopun aika entiselle,
-on syksy.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
RAKASTUMINEN.
Kaksi yksinäistä sielua
maailmankaikkeudessa.
Antennit ojennettuina.
Harhailevat etsien...
-ihmismeren keskellä.
Pienen pieni singnaali,
lävistää kiljuvan hiljaisuuden.
Sittenkin on toivoa?
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
HÄN
Säädät vastaanottimesi
herkemmälle.
Kaksi yksinäistä sielua.
Toisistaan tietämättä.
Mangneetin tavoin
vetovoima vetää.
-Yhä lähemmäksi.
Värisevät huulet,
kohtaavat toisensa.
Se on siinä.
Mikään muu ei merkitse mitään.
Sielujen sympatiaa!!!!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
. IKUISTA RAKKAUTTA
Näkymättömät teräsköydet,
ankkuroituna sydänten kallioon.
Vaikeuksien kultaama,
elämäntaival.
Nousuja,laskuja.
Ohitettuja sivuteitä.
Raivattuja esteitä.
Rakennettuja siltoja.
Rakkauden sinettinä,
yhdessäkoetut muistot.
-Oiva Pennanen