RUNO

VALTRAN VAIKEAT VAHINGOT.
-
Kynti Heino peltojansa
Valtra kehräsi kesysti,
yskähteli toisinansa,
savut putkesta puhalsi,
Heino vaiti vempaimia
monenlaisia veteli.
-
Hohhoi, meinaapa ramaista,
täytyy pistää kierroksia
että joutuupi johonkin
hemestiä hellimähän,
viemään vuoteeseen välillä,
lempimähän leppoisasti.
-
Pisti kierrosta kovasti,
hirnahteli hummat hurjat
koni lauma niin levoton
potki vallan vietävästi.
Kiivu kääntyikin kivutta,
vako suora suikahteli,
joskus kalskahti kivehen
auran vannas vankkumaton.
-
Heino herkästi hymyili,
vielä kierros kiertämättä
sitten hellästi hemestin
syliin suukotellen suljen.
-
Mutta silloinpa karahti,
jossain Vallun uumenissa
vonkui vietävän vekotin
niinkuin possu pistettynä,
sitten hiukkasen tärisi,
kohta loppui liikkumiset,
siihen jängälle jämähti,
laatu kampe katkerasti.
-
Heino haaveista heräsi,
tutki tarkoin kampettansa,
johan saattikin sanansa
puheen paksun pulputteli.
- Johan saa tana sekosi,
hammas rattaat rakkineesta,
meni mutkille mokomat,
akselit nuo arvaamatta.
Miksi kättäni satutin,
kalun moisen muttereihin.
-
Oisin ostanut Belekun,
kovan rauvan kourihini,
jopa kestäisi kesäisin,
talvellakin tarkeneisi.
-
Heino kännykän kelasi
käläkättimen kourahansa,
otti huoltajan numeron,
Valtran varman valmentajan.
-
- Halloo! Heino soittelevi,
nyt on tullut tuskan paikka,
kampe, kerpele, ketale,
veti viime huokaisunsa,
mitä tälle nyt tekisin,
joko Kostohon kepitän?
-
Sanoi vaisu Valtran hemmo,
sanat sylkäisi sypäkät:
- Ei oo koskaan Valmetissa,
mitään heikkoutta havaittu,
peli kestää korjaamatta,
vuosikausia viatta,
vaikeuksia kokematta.
-
Saapi Heino jo hepulit,
kiroaapi kamalasti,
uhkaa Valtransa peräti
panna hetteen hellimäksi,
sinne saakelin syvälle,
hommeleita haittaamasta.
-
Käläkätimensä kepeän,
Heino heittää heinikoihin
nakkaa näppärän Nokian,
sammakoille saattelevi,
luopuu kaikesta kamasta,
vaikeimmista vempaimista.
-
Ottaa letkeän lekansa,
huitoo Valtran murusiksi,
jotka tuulehen menevät,
muille maille vierahille,
jossa tuottavat suruja,
itkuvirren veisaajillf.
-Oiva Pennanen-