RUNOJA

KAHDEN
Elämänilta lähenee.
Vielä kuitenkin,
valonsäteet, ajoittain,
häikäisee kaikennähneitä
vuotavia silmiä.
Ryppyinen käsi hakeutuu,
toiseen,reuman runtelemaan.
Aurinko alenee.
Pehmeä hiljaisuus.
Utuinen hämärä.
Käsikädessä he etenevät,
töpöttävin askelin.
Laskevan auringon kultaan.
-Yhdessä.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
VAELTAJA!
Harhailet elämänviidakossa.
Et oikein tiedä,
minne olet menossa.
Koetat ottaa suuntimaa
auringosta.
Kuitenkin ihmisten häly,
sammuttaa auringon hehkun.
Eksyt pimeyteen.
Kaukaa näet valon.
Tiedät suunnan.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
MATKALLA
Kyselet oikeaa tietä:
-Tämäkö oikea?
Ihmisten ivanauru
raastaa korviasi.
'
Kukaan ei tiedä,
oikeaa ei väärää.
'
Sattumankaupalla
kulkee kaikki,
-sokein silmin,
käsillä haparoiden,
merkkipaalulta ,toiselle.
Eksyksissä.
-Oiva Pennanen