RUNO

SAONASSA
***
Olj lauantaepäevä niin laohkija, hellä
mielj kirree ja ankee olj immeisellä,
vuan mistäpä tuohonnii appuu löytee?
hullunlaella hyö paekasta toeseen töytee!
-
Nuo Uapo ja Tilta toesijjaan kahtoo,
sitä miettivät, mitähän toenen tahtoo?
Sannoo Uapo viimmennii: -Seon saonailta!
- Ka, niihän tuo taetoo, vastoopi Tilta.
-
Uapo pisteepi tulta jo kiukaan alle,
olo alakoo jo tuntua paremmalle.
Tuoksuu noki ja savu niin mukavasti,
että aeka jo kulluupi rattosammasti.
-
On palanna halakoo jo aekalaella,
alakaa saona olla jo kylypijee vaella,
männöö Uapo tuppaan ja Tiltalle tuumoo:
- Jospa lähetään naottiin lauantaehuumoo?
-
Kirreehän se onj vielä Tiltalla mieli,
sentään vilikkaasti laoloo kerkijä kieli:
- Eihän siellä ou varmasti kitkua ennee,
nii herkästi mulla piä kun sekasi mennee.
-
Mennee Uapo ja Tilta saonaan peräkannaa,
nyt on juhulan tuntu ei sanota sannaa,
niin hartaana kumpihi vuatteet heittee
sukukalleuvvet Uapo kourakuppiin peittee.
-
Tilta ottoo vettä ja vastat laettoo,
tulj kuuma lööly ei Tiltoo haettoo,
ovj aoki on vielä - männöö kitkut ulos,
vastan huumoova tuoksu on hauvonnan tulos.
-
Johan nousevat laoteille hartahasti,
kiuas hohtoo kuumuutta sinnennii asti,
voe kun hik jo alakooki kihhoomaa,
alaku maestijaeset siinä kokia saa.
-
Kipon Tilta ottoo ja kuapassoo vettä,
heittee kiukaalle pikkusen yllykettä,
vuan Uapo sannoo: - No tuo eijoo mittee,
tokihan sitä saonassa tareta pittee.
-
Ottoo Tilta kiulusta täöteen kaohan,
jopa veiki Uapolta loekoeluraohan,
istualleen mies siitä kohottaotuu
jo huohottee rinta ja puhkuupi suu.
-
Jopa paokahtee kiuas ja kuumuutta sylykee,
Uapo kyhynyttee itteltään mahhoo ja kylykee,
jopa tuntuuhi tämä kuin syntii oes,
täältä ei kyllä ruahi lähtee poes.
-
- Vuan nakkoohan lissee löylyä vähän,
muutonhan myö jiävyttään paekkoon tähän!
Viskoo Tilta, kiuvas paokkoo ja ryskee.
-Tää se rinnasta poestoo limmoo ja yskee!
-
- Voe tokkiisa, sannoo Tilta jo tähän,
vieläkö tääki sinusta on liian vähän?
- Alakoohan tuo jo joltahhii tuntumaan,
outahan kun vielä vastan kätteeni saan.
-
Uapohi ottoo vastan ja nyt se alakoo,
siinä hakkoovat välliin selekee ja jalakoo,
vettä lissee heitellään kiukaaseen,
sitte hakkaavat kehuaan uuvelleen.
-
Ka, johan tuo alakoo tuntumaan,
kirreöttä eijoo mielessä ollenkaan,
Tiltan suu jo naoroo ja puheloo kieli,
on Tiltalla puhas ja virkiä mieli.
-
- Voe tokkiisa, Tilta välillä huokoo,
ei tarvihe immeinen millonkoo ruokoo,
kun saes olla saonassa aenaesesti,
ja naottija aotuutta ikkuisesti.

*******
On lauvantaeilta rantasaonalla lahen,
istuu Uapo ja Tilta saonanportaella kahen,
on nii raokija olla, piäskyt itikkoo pyytee,
joku toesella rannalla virvellii syytee.
-
Pesty kylyvyn jäläkeen on selät ja mahat
eipä kummallakkaa ou mielet pahat
aevan hempijästi Uapo Tiltoo halloo
ja virveljmies vettee sualiikseen kalloo.
-
Lämmin kessäenen, kuulakas lauantaeilta
vein liplatus kuuluupi laeturilta,
paestoo aorinko, mehiläenen mettä hakkoo,
käen kukunta vaen kuuluu lahen takkoo.
-
.Voeko olla se suurempoo onnia kellää
kun sua naottija saonasta syvämmellään.
Niin naottivat aotuutta Uapo ja Tilta,
kaheltaan jokaikinen lauvantaeilta.
-Oiva Pennanen-