Sivut

tiistai 26. kesäkuuta 2018

KOPRA--103.


- Ruha, alahan syömään äläkä kitise. Tämä se on varmin elinkeino, Kopra sanoi ja hyökkäsi santsikierrokselle.
- Onko se hyvää? Ei oikein ruoka ole maullaan. Olisipa puteli Kossua, Ruha haaveili.
- Näkyyhän tuo pomolle maistuvan. On se oikea ruuanhukka. Jumaliste! Luulisi hiukankaan jarruttelevan.
- Köyhtyä saa, mutta laihtua ei, tiesi vanhakansakin. Jos häntä kelaisi jotain, Ruha sanoi ja lähti hakemaan ruokaa seisovasta pöydästä.
Poliisit ruokailivat äänettöminä. Koprallakin alkoi tahti hidastua. Laakso oli lopettanut ruokailun ja oli hakenut kahvikupillisen ruokailun päätteeksi.
Kopra nosti katseensa Ruhaan. Pyyhki suunsa liinaan ja sanoi:
- No niin! Nyt alkaa maailma näyttää valoisalta... Mitä siellä ystävämme Puron Pena on touhunnut? Liikkuuko se mihinkään? Käykö siellä ketään? Taitaa olla melkoisen yksinäinen kaveri?
- Mitä hulluja, että yksinäinen. Kyllä sillä kavereita on, polku mustanaan ravaa. Eikä ole tuppisuu, vaikka olette sanoneet. Tänä iltanakin oli showta joka lähtöön. Yhden kaverin kanssa tuli jopa nyrkkitappelu. Syytä en tiedä. Voi olla että vahvoista lääkkeistä oli kysymys? Tableteista ne myös puhui.
- Oho! Mikäs miehen sai riehautumaan? Kangellahan siltä on sanat saanut vääntää, Laakso sanoi.
- Kerrohan tarkemmin mistä on kysymys? Kopra vaati.
Ruha selosti päiväntapahtumat yksityiskohtia unohtamatta.
- Olipas se tarina. Sehän on Pena nostettava epäiltyjen eturiviin. Ja se tablettijuttu pitää panna seurantaan. Kovasti yllättynyt olen. Pelkkää teatteria koko juttu oli silloin kun Laakson kanssa siellä käytiin. Parasta jatkaa postaamista ja iskeä sitten kun ollaan varmoja asiasta. Kas, johan sieltä apuvoimatkin malttaa tulla syömään, Kopra tervehti Kajon ja Paason saapuessa ruokasaliin.
- Eipä tosiaan meinannut malttaa lähteä. Oli niin mielettömän jännä päivä. Elämäni tylsin. Eihän ne spurgut liikkunut mihinkään. Kusella kävivät nurkalla, mitään muuta liikettä ei näkynyt koko jumalan päivänä, Paaso puuskahti.
- Teitä on sentään kaksi. Minä olen yksin kytännyt aamupimeästä. Ei se työtä kummempaa. Minä lisäksi metsässä. Mikäs teidän on lämpimässä autossa herjaa heittää, Ruha sanoi.
jat.

Ei kommentteja: