AITTA
-Koivu valssi-
Lahonnut varmaan lie
vanha aitta - hirret sen
sen harmaaseen pintaan
kaiversin sydämen.
Aika tuo muiston suo
ikävä kun ahdistaa
ja muistoissa elän
hetket nuo uudestaan
tunnelman herkän
siitä rintaani saan.
-
Vieläkin muistan
herkät hetket
yhdessä aitalle
teimme retket.
Hirressä
säilyy ain
muistojen kaiverrus vain
-
Muistat kai
hetket nuo?
Tiemme vei
koivun luo.
Kuoreen sen
haaveillen
piirrettiin vain sana tuo.
Milloinkaan ei jää unhoon aika,
jonka soi meille öinen taika
varjossa koivupuun
hohteessa kultaisen kuun.
Tiemme kun toisaalle veivät,
hetket nuo unhoitu eivät
Taas on syys,
yö ja hämäryys,
mut jäi meille suven ystävyys
-
Oiva Pennanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti