RUNOSATUJA

TAIKAMETSÄN TARINOITA-10
Kirjoittanut Oiva Pennanen

1.KONSTI MIKKO MIELEVÄISEN
Murahteli Karhuvaari,
metsätiellä tarpoessa,
kun on varpaat paljahina,
ilman kenkiä ketarat,
pistelevät piikit pienet,
kivet kolhivat kovasti.
Mietti tuota tuskissansa,
ajatteli kiukuissansa,
kuinka suojata käpälät,
ikäviltä pistoksilta,
sekä kolhuilta kovilta,
tuskilta niin tuntuvilta.
Tuli tuota vastaan Kettu,
rento Mikko Mieleväinen,
Vaari tuolta jo kyseli,
asioita tiedusteli:
- Sulta kuomani kyselen,
kaverilta tiedustelen
mitä suojaksi sujautan,
tassuilleni tuskaisille.
Mikko tuota tuumiskeli,
päätä kynsien saneli:
- Eipä pistele pahemmin,
pienet piikit jalkojasi,
kun sua nostan hartioista,
selkäpiistäsi pitelen.
Nousi Mikko selkään Vaarin,
onnistui meno paremmin,
nosti Kettu hartioista,
Vaarin vaivat jo väheni.

2.HUKKA HARMAJA HUTALE
Susi loikki metsäteillä,
turkki harmaa hartioilla,
hienot jatsarit komeat,
kiiltokengät koivissansa,
housut harmajat jaloissa,
keppi keikkui kämmenissä.
Mihin hukka on menossa
luiruhäntä hiipimässä,
onko juhlia tulossa
kekkereitä ketkuloille,
joihin kiireellä menossa,
hopun kanssa hiipimässä.
Tuli tuota karhu kohti,.
- Mihin kuljet kuomaseni,
millä matkalla kävelet,
onko paisti mielessäsi
liha vallan herkullinen,
suuret juhlat joutumassa,
pidot metsässä makeat,
voisikohan meikä tulla?
- Eipä juhlia tulossa,
aikä muita kinkereitä,
muilla matkoilla vaellan,
siksi päällä juhlapuku.
Kosimaan olen menossa
neito hukka-Hilleviä,
jonka tahdonkin omaksi,
ikuiseksi puolisoksi.
- Onnea mukaan sinulle,
kosijalle mahtavalle!
Kohta häitä kai luvassa,
pidot parhaat saapumassa.

3.OLI HERRA HÄMMÄHÄKKI
Metsän suuren siimeksessä,
asui kauhea rumilus,
ilkeä ja kiusallinen
vaani pieniä alati.

Virittänyt verkon sinne
missä perhoset asusti,
pienet sievät leppäkertut,
illan tullessa oleili.
Voi, voi vallan kauheata,
meni kerttu niin lähelle,
ansaan tarttui siivestänsä,
siihen vangiksi valahti.
Rimpili ja potkiskeli,
repi verkonkin hajalle,
apuun saapui toinen kerttu,
ystävän pinteestä pelasti.
Tuhma Herra Hämmähäkki
kotikolossaan häpesi,
eikä puihin koskaan pannut,
pahaa verkkoa esille.