RUNO

TAKAMETSÄN TARINOITA.11
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
MEHILÄINEN METTÄ KEITTI
Oli kaunis, leuto ilma,
kesä lämmin ja suloinen,
mehiläinen keitti mettä,
hunajakattila porisi.
Oli tuoksu taivaallinen,
liemi maukas ja makea,
aivan tunsi kielen päällä,
kuinka maistuisi hyvälle.
Mehiläisen Muori pisti,
pari maustetta mukahan,
aromia riittävästi,
sekä hyppysen hymyä.
Hyvää mieltä sotki sinne,
paljon naurua, iloa,
sekä hiukan pippuria
myöskin tuhdisti sisua.
Nyt on valmista jo keitto,
velli maukas ja sakea,
sitä riittää lapsosille,
joilla pikkusen suruja.
-
ONNI LEHMÄN LEMPEÄMPI
Lehmärouva pontevasti,
nyhti ruohoa kedolla,
maistui ruoho mahtavasti,
korsi kielessä kutisi.
Päivä paistoi lämpimästi,
paarmat poskesta purivat,
kukat kukki kaunihisti,
tuoksut laajalle levisi.
Onni suuri lehmällekin,
kesä lämpöinen, suloinen,
eivät huolet painamassa,
hyvä lehmänkin löhötä.
-
SEPÄ SATTUI SAMMAKOLLE
Oli lampi laakeampi,
vesi vihreän, samea,
jossa kerran kylpemässä
oli sammakko solakka.
Lähti suusta sammakolla,
kovin kankea korina,
hiljainen ja kuulumaton,
oli sammakon suhina.
- Täytyy tälle soittajalle
löytää biisi nyt parempi,
eihän kuulu kuiskaukset,
eikä pienempi pulina.
Veti keuhkot pulleaksi,
rinnan kaarelle kohotti,
kokeili jo konstejansa,
pisti sointumaan sävelen.
Kurnutteli kiihkeästi,
soman soinnutti sävelen,
aivan uuden soinnun löysi,
rytmin raisun ja nopean.
Oli rokkia rajua
sammakolla hommelissa,
sepä tuntuikin hyvältä,
lammessa näin polskiessa.
-
NIITYNKUKKA KAUNOKAINEN
Kasvoi kukka kaunokainen
polunvarressa kohosi,
monet muutkin vierellänsä,
tuoksuivat tosihyvälle.
Tuli tuohon mettiäinen,
pieni punkero pörisi,
niityn tutki, tarkasteli,
mettä tietysti halusi.
Tiedusteli mettiäinen
kedon kauniilta kukalta:
- Anna mulle maistiaiset,
mettä maistella haluan..
- Toki sulle mettä annan,
tule tänne ja imaise,
sulle säästin herkkujani,
anna suukkosi minulle.
-
KEDON KUKKASILLA RIEMU
Paistoi päivä lämpimästi,
kesä kauniina helotti,
kedonkukka kaunokainen,
hehkui pirteää punaista.
Sinisenä, kirjavana
oli maisema makea,
kukkaneidot riemuansa
koko joukolla iloitsi.
Tanssivat näin riemuansa,
kunnes syksy ne kukisti,
säälimättä kaiken kaatoi,
maahan voimalla sivalsi.
Mutta jälleen koittaa uusi
kesä lämpöinen, korea,
kukat nousee piiloistansa,
eikä riemulla rajoja.
-
RUSAHTELI VARVIKOSSA
Mikä kumma varvikossa,
kiven ruskean takana,
kuului sieltä sipsutusta
sekä raisumpi rapina.
Hiiriperhe torpassansa
pitää pieniä pitoja
kutsuttuna naapureita,
sekä lapsien kaverit
Tanssittiinkin melkolailla,
Sirkka viululla säesti.
Väsähti jo vanha vaari,
mummi tuolihin nukahti.
Aamulla kun päivä nousi
oli kaikki jo unessa,
Vaari kuorsas kauheasti,
unet mummikin veteli.
Illalla taas jatketahan,
pidot riehakkaat tulossa,
Eipä murhemieltä kanna
kukaan hiirien talossa.
-
RUPIKONNA SISSI-LISKO
Pieni nätti Sissi-lisko
nousi suurelle kivelle
ojenteli raajojansa
huulet kaarevat punasi.
Pieni sievä Sissi-lisko
oli löytänyt netistä,
ystävän niin turvallisen,
tosi mahtavan kaverin.
Odotteli Sissi-lisko
koska saapuvi kaveri,
ensikohtaamiseen tänne,
metsän korkeelle kivelle.
Rupikonna loikki siihen,
ystävän soman tapasi,
pussasi ja suukotteli,
Sissin saisiko omaksi.
Eipä rakkaus rajoita,
vaikka muoto toisenlainen,
yhteen saattavat sopia
hirviö ja kaunokainen.
Kauneus kaikkien sisällä,
huomaa sievä Sissilisko,
aina konnaansa rakasti,
kullan korvaan kuiskutteli..
-
LEPPÄKERTUN PUURONKEITTO
Leppäkerttu kaunokainen
istuksi lepänlehdellä,
siinä mietti kuinka voisi
keittää puuroa parasta.
Katseli kauan ympärille,
missä paikka on parahin,
jossa puurokattila voisi,
iloisesti porista...
Näki kaukana pilarin suuren,
lensi katsomaan kivelle
voiko puuroa valmistella,
ison järkäleen sivussa.
Kohta puurokattila kiehui
ison järkäleen edessä,
puuro vallan herkullinen
oli perheelle tulossa..
-
PUPU PIENI PUIKKELEHTI
Oli metsässä rauhallista,
vieno tuuli tuiverteli,
oli saapunut seutuville
kesä kaunis ja heleä.
Pupu pieni puikkelehti,
pensaan juuressa salassa,
raukka säikähti valtavasti,
kuuluu siipien suhina.
Kotka koukku nokka siellä
etsii saalista pojille,
joille nälkä kuolon tuopi,
jos ei saalista satuta.
Pupun huomaa pensaikossa,
iskee säälittä poloisen,
toisen kuolo, toisen leipä
sepä luonnossa tapana.