KOPRA--98

- Oletko ajatellut miten nyt jatketaan?
- Jokainen kivi ja kantohan on käännettävä. Totuus on kaivettava vaikka kiven sisästä. Minä tiedän että se ratkaisu heiluu aivan silmien edessä. Kuitenkaan aivo ei tulosta sitä minkä silmä on nähnyt. Mutta Laakso! Eipähän me hätäillä. Tiedäthän mitä sitä hätäilemällä...?
- Vanha fraasi, eipä tuota kehtaa märehtiä, Laakso katkaisi esimiehen kevennyksen.
- Jaaha, sieltähän tuleekin ennestään tuttuja apuvoimia, Kopra sanoi kun kaksi konstaapelia lähestyi heidän pöytää.
- Hyvää päivää! Kajo ja Paaso ilmoittautuu, Paaso sanoi.
- Hyvää huomenta vain. Sepäs oli nopeaa toimintaa.
- Tähän aikaan vuodesta on päivä niin lyhyt, että tehollinen työ maastossa on lyhyt, Kajo sanoi. - No, mitenkäs toimitaan?
- Meillä on yksi epäilty tarkkailtavana. Mutta tuo kaatopaikan porukka on aivan vailla seurantaa. Siellä on kolmen miehen ja yhden naisen muodostama ryhmä. Uhrejahan on jo kolme. Yksi uhri, viimeisin, kuului tuohon porukkaan. Voitte suorittaa tarkkailua ainakin päiväsaikaan. Mitä he puuhaa ja ketä tapaavat. Kaikki merkitään ylös ja raportit tuodaan minulle. Koittakaa pysyä niin etäällä, ettei teitä huomata. Kiikarithan teillä on ja muu tarvittava asetta myöten. Ne voi olla vaarallisia kavereita jos ärsyyntyvät, varsinkin jos ovat mömmöistä sekaisin.
- Joo, on meillä. Siviilivetimiä myöten. Lisäksi on siviiliauto. Kyllä me ei poliisille edes haista, Kajo sanoi. - Riitta, vaatteiden vaihtoon ja töihin.
- Olen jo menossa. Koitahan joutua ennen kuin tulee pimeä.
***
Vanhempi konstaapeli Ruha oli seurannut Pentti Puron edesottamuksia jo kaksi päivää. Alkoi raapia jo koko homma ja syvältä. Tämä oli taas niitä Kopran pöljimpiä pakkomielteitä. Mies jonka naama ei sattunut miellyttämään suurta päällikköä, oli ehdoton murhaajakandidaatti. Jumaliste tulisipa itse värjöttelemään päiväkausiksi syksyiseen metsään. Ja tämä kyttäysköhän se jotenkin jutun selvittää. Koko äijä joutaisi eläkkeelle ja tilalle nuorempia voimia tai yhdistää pitäisi kaupungin poliisipiiriin. Mikä helvetti se nimismies. Muinaisjäänne, Ruha manasi kylmissään.
Tuli jo puolipäivä ja alkoi vetäytyä pilveen. Tuuli pohjoisesta oli saanut lisää voimaa. Sinisin huulin Ruha koetti liikehtiä, mutta silti tuntui kylmältä.
jat.