MAIJA&KALLE--40.

- Aevan pelekkää pelleilyä meijän tauvit on
takasi meijät saatta ajella, on olo kivuton
Ei Maija ehi saerastaa, kun lehemät tarvihtoo
ja eikähän tässä minullakaa mittää hättää oo.
-
Niimpä pariskunnan aoto navettalle tuo,
konijakkija pullollisen Kalle jannoon juo,
Maija ei oo moksiskaa sitä vaen siunaelee,
- Kyllä se tajun nappaapi jos jalaka luiskahtee.
-
Niinpä jatkuu arki Maijjan, Kallen talossa,
Maija nähänee asijat monesti siinä valossa,
että voesihan se kikoloki tehä komijaa
vuan kyllä tämä muori navettaan on omijaan
***
Kalle konijakkipullon tyhyjensi pohojaan,
sitte askeleesa sohovan seuvulle ohojaa,
siihen sammuu ja sohovaan mätkähtee,
ei taija miehellä ees viisari värähtee.
-
Kello seinällä nappasee tunnin ja kaksi,
Maijahi navettahommat saa valaamimaksi,
siitä tuppaan taevaltaa olo on vaesu,
navettatakista lemuvaapi kitkerä haesu.
-
Vuan kun Maija viimein sen tuvanoven auvvaa,
ihan juoksujalakaa Kallen sohovalle rauvvaa:
- Senkö vietävää ukko tieällä yhä makkoo,
kun akalla ei oo pienintä hengähysrakkoo.
-
Vuan Kallehan ei tietenkää mittää kuullu,
suusa tohhaeli aevan kuin oesi tuullu,
Maijalla ottaa seikka se tietysti koppaan,
- Kyllä akan on pistettävä lusikka soppaan.
-
Maijja heittee navettatakin ja housut poes,
suunnitelma ny pakko kae se tehtävä oes,
paeneita tuntuu olevanki sopivasti
Kallen naamalle tyhjenee kusilasti.