MARI --20.

Samassa tanssiorkesteri vaihtoi hitaampitempoiseen kappaleeseen. Mari tunnisti sen lempikappaleekseen, joka toi hänen mieleensä muistoja vuosien takaa. Hän yllättyi itsekin niiden aiheuttamasta voimakkaasta hämmennyksestä. Hän oli luullut päässeensä kaikista Jariin liittyvistä muistoista jo ajat sitten eroon.
Jussi pani merkille oudon muutoksen Marin olemuksessa, reipas huulenheittäjä oli tipotiessään ja tilalla oli levottomasti liikehtivä nainen. Jussi aavisti Marin lähtöaikeet ja päätti ennättää ensin:
- Mennäänkö tanssimaan?
Mari näytti ensin epäröivältä, mutta nyökkäsi sitten nopeasti hymyillen.
Jussi katseli edellään kohti tanssilattiaa kulkevaa naista. Ohut kesämekko myötäili kauniin kevyesti keinuvia askelia. Hänet yllätti vastustamaton halu saada tuo nainen pian itseään vasten. Onneksi yhtyeen musiikkivalinta oli hänen puolellaan.
He tanssivat hiljaisina. Jussi huomasi, ettei Mari ollut juttelutuulella eikä halunnut pilata ihanaa hetkeä millään toisarvoisilla keskustelunavausyrityksillä.
Mari havaitsi heti, kuinka hyvä tanssittaja Jussi oli. Heidän liikkeensä myötäilivät toisiaan pehmeästi. Aivan kuin he olisivat tanssineet satoja kertoja aikaisemminkin.
Koska Jussi ei aloittanut keskustelua, Mari käpertyi omiin ajatuksiinsa ja päästi varovasti muistonsa irralleen. Tämä sama kappale oli soinut melkein tauotta sinä kesänä, kun he olivat Jarin kanssa tavanneet. Siitä oli tullut "heidän tunnusmelodiansa". Mari oli pitkään torjunut näitä muistoja mielestään, sillä ne olivat niin kovasti ristiriidassa siihen, kuinka ikäviä ja turhauttavia heidän yhteiset viime aikansa olivat olleet.
Jussi arvuutteli mielessään, mitähän Mari mahtoi parhaillaan miettiä. Kätkien hämmästyksensä hän oli huomannut pienen kyynelen kimaltavan Marin silmäkulmassa. Ehkä hänellä on ikävä kaupunkiin ja kavereitaan siellä, päätteli Jussi.
Toinen tanssikappale olikin sitten uudempaa tuotantoa, ja se tempaisikin Marin nopeasti muistojen parista nykyhetkeen. Häntä vähän harmitti, kun tuli vasta nyt ajatelleeksi, miten Jussi varmaan oli ihmetellyt hänen vaiteliaisuuttaan.
- Tätä kappaletta on soitettu tänä keväänä melko ahkeraan, totesi Mari.
- Niin on. Mutta hyvähän tämä onkin.
Jussi veti Marin uudestaan aivan lähelleen. Mari ei voinut mitään sille, että pehmeä väristys kulki hänen lävitseen. Miehen voimakkaat käsivarret tuntuivat Marista niin turvallisilta ja rauhoittavilta.
Kun kappale loppui, Mari huomasi pettymyksekseen miehen saattavan häntä takaisin kohti sitä puffetin nurkkausta, josta he olivat vähän aikaisemmin lähteneet liikkeelle. Mari oli salaa toivonut miehen pyytävän häntä uuteen tanssiin. Mutta Jussi ei virkannut mitään, vaan eteni määrätietoisesti kahvioon päin.