MARI --16.

Mari talutti pyöränsä pihasta tielle ja hyppäsi sen selkään. Tyytyväisin ajatuksin hän lähti polkemaan asumustaan kohti. Vielä ei tarvinnut heittää pyyhettä kehiin. Asioilla oli yleensä taipumus järjestyä. Niin oli käymässä nytkin. Vauhdin kiihtyessä hän jo suunnitteli, mitä seuraavaksi tekisi.
Iltapuhteeksi Mari rupesi raivaamaan leveämpää väylää jokirantaan päin. Hän ihmetteli itsekseen työn keveyttä: tällaista työtä hänen kroppansa oli vaatinut usein. Kaupungissa ruumiillisen työn määrä oli tosi vähäistä. Työn vastapainoksi hänen oli ollut pakko purkaa liikkumisen tarvetta pitkiin lenkkeihin ja kuntosalilla.
Jokea myötävirtaan lähti ajelehtimaan vesirajasta raivatut pajun oksat. Mari jäi katselemaan niiden menoa pyyhkien hikikarpaloita otsaltaan.
Hän oli kuulevinaan jonkun äänen ylhäältä töyräältä. Luullen kuulleensa omiaan Mari nousi muutaman askelen polkua pitkin. Silloin ääni kuuluikin selvemmin. Joku nainen huhuili häntä nimeltä:
- Mari ! Ootko se sinä täällä?!?
Mari lähti kiirehtien äänen suuntaan. Hän ei tuntenut huutelijaa äänestä, mutta sehän ei ollut mikään ihme niin monien vuosien jälkeen.
Vaunun vierellä seisoi tummatukkainen nainen kevyessä shortsiasussa.
- Mirja! huudahti Mari tunnistamisen merkiksi.
- Mari, sinähän se olet! Mirja vastasi ja asteli vastaan kädet halaukseen ojennettuina.
- Voi kun kiva nähdä… sanoi Mari hymyillen, - tervetuloa tänne matalaan majaani!
Mari työnsi vaunun oven auki ja päästi vieraan edellään sisään. Mirja katseli ympärilleen istuinta hakien ja istuutuessaan suoristeli vaatteitaan käsillään. Mari vaihtoi pikaisesti puhtaan T-paidan ja suki suurpiirteisesti kesätukkaansa.
Mirja ei ollut paljon kouluajoista muuttunut: sama hoikka olemus, pitkät tummat hiukset siististi harjattuna.
- Tieto on sitten kiirinyt teille asti, että minä olen asettunut tänne vanhan kodin paikkeille…? aloitti Mari.
- On, on! Lehtisen Paavo sitä uutista meille toi… ilmoitti Mirja ja jäi hetkiseksi odottamaan Marin reaktiota, tämä oli varuillaan, ettei heti paljastanut kokemuksiaan Mirjalle, kun ei ollut varma, kuinka läheinen perhetuttu Paavo näille oli.
- Niin, Paavohan on ehtinyt täällä vierailla jo pariin otteeseen. Onko hän kaikissa asioissa yhtä aikaansaava? hämmästeli Mari lievästi ivaten.
- Paavo kertoi, ettet ollut häntä tuntevinaan…Koppavaksi sanoi. No, eihän se mikään Brad Pitt ole, mutta pitäjän kovimpia jätkiä. Noin niinku vihjeeksi…