MARI.4.

- Voi samperin, samperi, tämäkin vielä, Mari kiroili.
- Tuota, taisi Simo jäädä vieläkin kahvitta. No ei se mitään. Sirpaleet tietää onnea. Pistäytään matkanvarrella jossain huoltiksella kahvilla,Simo sanoi.
^^^^
Vihdoin oli päästy matkaan. Keskustelu kävi alkumatkasta vilkkaana, mutta hiipui vähitellen. Mari viipyi välillä syvissä mietteissä. Simo katsahti silloin tällöin vierustoveriinsa, mutta arvasi, että Mari halusi kelata asioitaan rauhassa.
Simo oli ihmetellyt itsekseen, mikä saa ihmisen tekemään niin epätoivoisen päätöksen, että lähtee jonnekin jumalan selän taa viettämään alkeellista leirielämää koko kesäksi. Hän oli varma, että tyttö palaisi retkeltään jo ennen juhannusta takaisin sivistyksen pariin.
Huoltoaseman kahviossa parveili porukkaa peliautomaattien ympärillä. Mari ja Simo raivasivat tiensä tiskiltä rauhalliseen nurkkapöytään.
- Saako sulta kysyä yhtä asiaa? tunnusteli Simo varovasti.
- No, totta kai! Anna tulla vain! kehotti Mari kuppeja tarjottimelta nostaessaan. Hän istahti Simoa vastapäätä.
- Liittyykö tähän sun maalle pakoon joku äijä? Meet miettimään asioitas ja elät niinku joku saamarin hippi. Emmä voi aivan tota käsittää. Kaupungissa sentään kaikki, mitä tarvittee…
Maria alkoi naurattaa hillittömästi. Hän ymmärsi täysin, miltä Simosta ja monesta muustakin näytti tämä hänen lähtönsä.
- Ei liity äijää. En mä ketään karkuun lähe. Itteeni haluan tulla tuntemaan.
Simoa ei vastaus näyttänyt valaisevan, mutta hänen oli tyytyminen siihen paremman puuttuessa.
Loputtomalta tuntuvien ajotaipaleiden jälkeen matka lähestyi loppuaan. Mari neuvoi ajoreitin, joka johti kapeaa ja mutkaista hiekkatietä myöten kuusimetsän halki peltoaukealle. Lähes kytötieksi muuttuva ajoura poukkoilutti karavaanarit viimein määränpäähän.
Paikalla oli joskus sijainnut talo, siitä muistutti luonnonkivestä muurattu perustus. Mari asteli heinikossa muistellen rakennusten sijaintia, vanhoja leikkipaikkojaan ja toivoi näkevänsä jotain, joka vahvistaisi hänen muistikuviaan.
Simo telakoi asuntovaunun Marin osoittamaan paikkaan. Hän oli edelleen ymmällä, mitä joku näki tällaisessa paikassa, ja luuli viimeiseen saakka, että tyttö muuttaisi mielensä hetken toikkaroituaan.
Mies katseli arvioiden ympäröivää maisemaa: lähimpään taloon oli ainakin puolikilometriä. Montaakaan taloa ei näkynyt koko peltoaukealla.