Ystävättärien tarvitessa lastenhoitoapua he olivat usein turvautuneet Mariin. Pitihän Mari toki lapsista, oli joskus omastakin lapsesta haaveillut, mutta nyt hän oli vain huojentunut, ettei siitä hankkeesta ollut tullut mitään.
Työkaverin mies oli luvannut vuokrata Marille edullisesti asuntovaunun, jota oli käyttänyt talonrakennustyömaalla taukotupana. Vaunu ei ollut kovin hyväkuntoinen, mutta hintakaan ei säikäyttänyt, joten Mari oli kelpuuttanut sen kesäasunnokseen. Mies oli luvannut tulla hinaamaan vaunun ja rahtaamaan tavarat samaan kauppaan.
Kaikki tarvittava alkoi olla siististi laatikkoihin pakattuna eteisessä. Tarkoin varjellut, hontelot tomaatintaimet purkeissaan oli nostettu päällimmäisenä odottavaan koriin.
Mari haaveili, miten hyvältä tuntuisi vetää syyskesällä maasta itse kasvatettu porkkana, pyyhkiä mullat kasteiseen ruohoon ja haukata mehukkaasta juureksesta kuin lapsena.
Marilla alkoi jo kyllästyttää odottaminen.
Mitä tässä vielä voisi tehdä? Onko kaikki tarpeellinen varattuna?
Vielä kerran hän kävi mielessään tavarat läpi. Kaikki oli varmaan mukana. Tulisi jo se Simo.
Hermostuneena Mari teki vielä pikasiivouksen, laitteli sängynpeitteen suoraan ja oikaisi ruttuun menneen matonkulman. Silloin soi känny.
- Mari!
- Tämä on Simo. Kuule! Nyt tuli mutkia matkaan, vaunun rengas onkin tyhjä. Tulee parin tunnin viive, mutta tulen heti kun saan vehkeet kuntoon.
- No voi, minä täällä olen jo ootellut pitkästymiseen asti. Koitan keksiä jotakin ajankulua . Hei!
- Voi samperi! Huonosti alkaa maaseudunkutsu, mutta jospa se on hyvä enne. Alku aina hankalaa.... Mari lohdutteli itseään ja alkoi viritellä kahvinkeittintä, saadakseen horaistua lähtökahvit.
Istuttuaan pöydän ääreen hän antoi katseensa kiertää kaksion niukasti kalustetussa olohuoneessa. Hmm.....pitäisi jotain uutta laittaa, mutta nyt tämä kesäprojekti on se tärkein.
Mielijohteesta hän nousi seisaalleen ja käveli eteisen palapeilin ääreen....hitsi, taas on varmaan tullut muutama kilo lisää talvenaikana.....siihen otetaankin tiukka ote, liiat läskit karisee kevyellä ravinnolla ja raskaalla työllä.
Mari koukisteli käsivarsiaan, no eipä juuri muskeleita ollut, mitenkähän se lapio heiluu siellä maalla. Varmaan siihen äkkiä tottuu...virtaa ainakin riittää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti