MARI -6.

Mari silmäili joen maisemaa. Pitkulainen saari oli keskellä jokea, vain kymmenkunta metriä leveä uoma erotti saaren rannasta......olisipa vene, olisi mukava käydä samoamassa entisiä saarenpaikkoja. Joutsensaari, Mari muisti sen nimen, kasvoi sakeaa metsää, kuitenkin vaalea hietikkoranta oli pysynyt kasvillisuudesta vapaana.
Rannanpuolella kasvillisuus ylettyi aivan vesirajaan. Joen veteen, pajupensaitten oksat, heijastivat tummia kuvajaisiaan. Lempeä tuuli heilutteli rantakasvustoa. Mari aivan herkistyy tilanteen tunnelmasta ja pyyhkäisee silmäkulmaansa....omalla maalla.
Kuin peläten rikkovansa paikan rauhaa, Mari liikkui varovasti, kuin varpaisillaan. Hän istahti laakealle kivelle, jonka päällä isän kanssa oli perkattu saalista. Muistoja, muistoja....niitä tulvi Marin mieleen joka paikasta. Tuo venekkin, jonka punaiseksi maalattu reunalauta oli vielä säilyttänyt haalistuneen värinsä.
Mari katsoi rannekelloaan......oho, jo kohta kymmenen...nyt nukkumaan ja huomenna töihin. Vaikka päivä oli lämmin, niin nyt illan viilentyessä Mari tunsi pikkuisia vilunväreitä juoksentelevan selkäpiissä.
Saavuttuaan asuntovaunulle hän suoritti "iltatoimet" ja pujahti peiton alle. Alastomaan kehoon viileät lakanat tuntuivat aluksi kylmiltä, mutta äkkiä lämpö tasoittui. Mari oli aivan kohta unessa.
Marista tuntui että hän oli nukkunut vain, hetken kun vaunun oveen isketään nyrkillä.
Mari pomppasi sängystä. Kietaisi lämpimän aamutakin kehonsa suojaksi ja meni ovelle.
- Kuka siellä uskaltaa häiritä kotirauhaa? Mari kysyi tiukalla äänellä.
- Täällä on isäntä. Kenen luvalla sitä pystytetään hökkeleitä toisen maalle. Ei tämä ole mikään lerintäalue. Pois vaan ja äkkiä sittenkin, kuului oven takaa.
Silloin Marilla suoranainen raivo syöksyi mieleen. Hän aukaisi ovenlukon ja tyrkkäsi oven vihaisesti auki. Oven takana oli isäntämiehen näköinen, lihavahko mies. Miehellä oli monenpäivän parransänki ja himokkaat silmät.katsovat kainostelematta Maria kiireestä kantapäähän.
- Jumankauta, vai toisen maalle!!! Lähe äijä vetään, ja äkkiä, minä olen omalla maalla, ja tänne ei muilla ole asiaa. Minulla kyllä paperit löytyy. Tämä on minun perintömaata, minun , eikä kenenkään muun. Ja nyt hittoon, mun maalta, Mari raivosi.