MARI - 22..

Maria suututti, kun jäi syrjään toisten keskustelusta. Jussi ei enään
nähnytkään häntä. Mirja keikisteli ja hymyili viekoittelevasti Jussille. Näki
selvästi, että jotain sähköä liikku noiden kahden välillä. Mari nousi pöydästä
totisin kasvoin ja sanoi Mirjalle:
- Minua ainakin väsyttää, maltatko jo lähteä kotiin?
- Oota vielä vähäsen, lähden aivan kohta, Mirja sanoi, irrottamatta katsettaan
Jussin silmistä.
- Näkis vaan!
Mari vilkaisi Jussiin päin, huomattuaan, että hänet oli syrjäytetty, Mari
pyörähti kannoillaan ja suunnisti pää ylpeästi pystyssä ulosmenoa kohti...
- saakeli, menkööt kaikki jätkät hornan tuuttiin. Tulikin lähdettyä! Voi itku ...
eikai tässä vesittelemään aleta......missähän se kuplakin on?
- Hei Mari , älä siellä harhaile. Täälläpäin se auto on, Mari kuuli Mirjan huutelevan kauempaa.
Mari nosti katseensa ja huomasi Mirjan viittoilevan kutsuvasti toisesta
suunnasta mihin itse oli menossa. Mari pyyhkäisi sumun silmistään.....ja
vielä, pitäköön Mirja hyvänään.
- Hitsi, mä en kyllä oisi löytänyt, olin jo aivan pihalla. Tuollahan se kupla jo
näkyykin, Mari huudahti tekoreippaasti.
- Mihin sä ryntäsit, aivan ilman päätä. Jussikin oli ällikällä lyöty. Epäili jopa
että jos sulle tuli veskihätä, Mirja kertoi.
- Heh-heh ja mitäs vielä? Ei paljon kiinnosta mitä sekin jätkä luulee.
- Ihan nami tyyppi, ehkä liian päällekäypä. Mitä lienee ollut mielessä kun pyyteli kyytiinsä. Piruuttani kysyin: Mikäs kaara? Hän kertoi ajavansa Ladalla
kiittelin kohteliaasi, ja sanoin tykkääväni enemmän omasta kuplasta.Mutta ,vanha kamu, istuhan kaaraan niin lähdetään.