MARI-10

Toinen vaihtoehto olisi viettää tämä kesä maalla lomailun merkeissä. Mari kuvitteli itsensä täysin vapaana, antaisi heinän kasvaa ja pajukon rehottaa. Hän makaisi auringossa, uisi ja hakisi kaupalta pikku purtavaa. Ei sekään tuntunut hassummalta. Eihän hän koskaan ollut sellaistakaan kokenut viikkoa, paria kauempaa. Olisi kiva palata kaupunkiin vaikka heinäkuun lopulla ruskettuneena ja levänneenä.
Kolmas vaihtoehto oli tämä hänen unelmansa, muita vaihtoehtoja Mari ei enää keksinyt. Hän oli kuvitellut näkevänsä lapsuusmaisemansa uudelleen hoidettuna kuin silloin ennen. Ehkä joskus tulevaisuudessa hän vieläpä rakentaisi tontille pienen pyöröhirsisen mökin, jonne palaisi yhä uudelleen. Hänen projektinsa olisi vasta alussa, mutta ratkaiseva askel oli sentään jo otettu.
-Ratkaiseva askel! huudahti Mari ääneen ja ponnahti ylös. Hän oli ottanut tämän askelen, aikoiko hän heti seuraavana päivänä luopua kaikesta. Pakkohan hänen oli myöntää, että työsarka oli musertava, ja ajatuksen viivähtäessä edellisessä illassa hän tiesi, että vastuksia riittäisi, mutta Mari oli varma, että hänestä löytyisi voimia kestää koettelemuksiakin. Hän ei ollut niitä vain pitkään aikaan tarvinnut. Helpotuksekseen hän totesi, että tilivelvollisuutta hänellä ei ollut kenellekään. Hän voisi edetä omaa tahtiaan.
Epävarmasta säästä välittämättä Mari nosti polkupyöränsä maan kamaralle ja nousi sen selkään. Tie oli kehno, mutta ajatuksissaan ajaessaan Mari ei sitä edes huomannut.
Kuin vanhasta tottumuksesta Mari ajoi kotikylään johtavaa maantietä, joka kiemurrellen vei häntä läpi tuttujen maisemien. Hän totesi paljon muutoksiakin tapahtuneen: monet tutut, vanhat rakennukset olivat saaneet väistyä uusien tieltä. Hän ajeli kyläkaupalle vain havaitakseen sen olleen viimeksi auki vuosia sitten. Mari oli aikonut hankkia sieltä muutamia välttämättömiä työkaluja, mutta masentumatta hän jatkoi ajamista läpi pikkukylän kohti kirkonkylää.
Puolen tunnin kuluttua suuren maatalouskaupan työvälineosastolla Mari piteli käsissään lapiota. Niitäkin piti olla näköjään monenlaisia. Hän arvioi välineitä itsekseen, mutta luovutti pian ja haki paikalle miesmyyjän, joka alkoikin asiantuntevana esitellä työkalujen ominaisuuksia. Hän näytti, mitkä ovat minkäkin mallin vahvuudet ja heikkoudet. Mari mietti itsekseen, miten hän saisi tavarat kuljetettua tontilleen, jos hän kerralla ostaisi kaikki tarvitsemansa työvälineet. Myyjä teki parhaillaan vesurilla näyttäviä liikkeitä ilmassa kehuen, kuinka hänkin oli loma-asuntonsa vesakot pistänyt samanlaisella matalaksi parissa tunnissa