Lopulta Mari rohkaistui kertomaan myyjälle ongelmastaan. Myyjälle tilanne näytti olevan jokapäiväinen, mikään ei tuottanut vaikeuksia, kun oli tiedossa monen sadan euron kaupat. Hän oli tyytyväisenä pannut merkille, että asiakas luotti laatuun, joka näkyi hintalapussa.
- Katoppas nyt, nämä voimasakset on kuin tehty sinua varten. Tämä on aivan uusi idea ja erittäin suosittu kampe. Yksinkertaisesti ei voi ajatella mitään pajupehkojen perkausta ilman tätä. Entäs sitten tämä voimaveitsi! Pistät terän vaan rungon taakse. Pikkaisen tuosta kahvasta nykäiset, vesa kaatuu kuin tyhjää ja on nopea menetelmä. Lisäksi tekniikaltaan yksinkertainen, ei tarvitse bensaa eikä moottoreita, pikkuisen vaan hauista, myyjä vuolaasti selosti, esitellen erilaisia vempaimia.
- En tiedä, minulla tuo hauis pikkuisen kehittymätön, Mari naurahti.
- Lapio sinulle ainakin pitää olla ja talikko. Nehän on välttämättömät jos meinaa saada maata muokatuksi. Myöskin rautaharava...? Kummankos otat nuo voimaleikkurit vai vai tuon voimaveitsen, myyjä kyseli.
Marilla meinasi iskeä neuvottomuus. Hullua kai oli sioittaa satasia pelkkiin työvälineisiin , onko tässä mitään järkeä?
- Mutta, mutta....kun minä en saa näitä työvälineitä edes sinne tontille.... Ei taida tulla mitään koko touhusta, Mari empi.
- Se kuljetus kyllä järjestyy. Saatan illalla heittää sieltä kautta kun menen kaupunkiin. Ei juuri matka jatku, myyjä oli aulis palvelemaan.
- Sittenhän minulla on huolet pois, Mari sanoi. - Sinä tiedät alanmiehenä mitä välttämättä tarvitsee ja minkälaista vempelettä yksi naisvoima jaksaa käyttää. Valtuutan sinut hovihankkijaksi.
Myyjä valitsi erilleen erilaisia kaluja. Napsutteli hinnat koneeseen. Mari meinasi pyörtyä kun sai lipun käteensä. Kylläpä tulisi hintoihinsa porkkanat tänä kesänä, mutta ken leikkiin alkaa....Mari mutisi ja kaivoi pankkikortin esiin.
Myyjä oli aika komea , varmaan Marin ikäinen solakka mies. Tumma kihara tukka oli venähtänyt hiukan liian pitkäksi, joka teki kasvoista hiukan naismaiset, pehmeät.
Silmät oli taivaansiniset ja hymy avoin ja lämmin. Väkisellä Marin katse hakeutui miehen silmiin.
Mari vahti sydäntään, eihän siellä vaan jo ala rakentua romanssiin viittaavaa, mutta rinnassa oli rauhallista..... Varmaan on ukkomies, ei tuollaiset vapaana säily, sormusta ei kuitenkaan näy. Hmm.....tietysti sormusta ei pidetä näkyvissä, mikä lie shemeikka, Mari tuhahti mielessään ja tempasi ajatuksensa sivuraiteelta pois.
- Sinäkö nyt tiedät mikä on tavaroille oikea osoite, Mari vielä varmisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti