MARI --27.

- Olen kovin pahoillani, mutta … … se pyörän kumi… Minun varmaan pitäisi päästä paluumatkalle.
Mari pelkäsi, mitä Sakke sanoisi. Hetken hiljaisuuden jälkeen tämä kuitenkin vaikutti päässeen entiselleen, kun naureskellen vastasi:
- Aivan meinasi jo unohtua! Tottahan se laitetaan kuntoon, että voit pistää pyörät pyörimään!
Sakke talutti pyörän halliin ja käänsi sen näppärästi ylösalaisin. Mari katseli ympärilleen. Kaikki työkalut oli siististi omilla paikoillaan. Hallin betonilattiakin oli siististi lakaistu.
Vaikka ulkona paistoi aurinko, oli ilma hallissa melko vilpoinen. Maria puistatti, häntä hävetti oma käytöksensä äsken sisällä. Mikä ihme häneen oli mennyt, kun oli sillä tavalla … mutta toisaalta kun hän muisti Saken reaktion, hän lohduttautui ajattelemalla, että oli ollut SE hetki, jota ehkä tämä oli tarvinnut, ja jonka jälkeen hänen ei tarvitsisi varmaan enää edes nähdä tätä koskaan. Se tunne samalla sekä helpotti että jätti tyhjän olon. Mari muistutti itseään, että mieshän oli naimisissa.
Hieman vaisujen hyvästelyjen jälkeen Mari nousi pyöränsä päälle. Ajettuaan portista tielle hän lähti polkemaan paluumatkalle yhä vauhtiaan kiihdyttäen.
Marin pyörä kulki keveästi taas. Sakke oli
ohimennen pistänyt ketjuun rasvaa ja pumpannut kumit koviksi. Oli ilo ajaa. Mari ajatteli käyttäytymistään
äsken Saken luona. Mikä ihme hänet panikaan lähestymään
täysin outoa miestä.....Typerys, Mari jo sätti itseään. Mitähän mies hänestä ajatteli.
Mitä ihmettä! Mari ajeli aivan tienreunaa, mutta
siitä huolimatta takaatuleva auto tuntuu pysähtyvän hänen kohdalleen. Hän vilkaisee sivulleen ja huomaa punaisen
Mersun keulan vierellään. Keula sivuutti Marin ja kuului
auton äänimerkin piipaus. Mari hyppäsi pyöränpäältä , samalla autokin pysähtyi.
- Mitenkäs se kumi pitää? Autosta nouseva Sakke
sanoi. Sinulla jäi tää sinne tuolin selustalle,
hän lisäsi, kohottaen kädessään olevaa valkoista
villatakkia.
- Ai lempo, no ei ollut ensikerta kun minulle
näin käy. Olen oikein mestari unohtelemaan
tavaroitani, minä päivänä unohtanen itseni?
Kiitoksia sinulle kovasti. Sulle vaan tuli turhaa
vaivaa mun takia.
- Tämä oli hyvä hommeli. Jäi nimittäin sopimatta
milloin tavataan mukavammissa merkeissä? Kun eivät
ahdista rikkonaiset kumit, tai tekemättömät työt.
Voisimme mennä vaikka syömään, elokuviin , tai
vaikka tanssimaan?
- Kiitos vaan, mutta minulla on niitä työkiireitä,
lähes kaikki on vielä tekemättä. Pitää kylvää ja
kitkeä.Sunnuntaista huolimatta, meinaan uppoutua
lopuksi päivää siemenen sirotteluun.