Sivut

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MARI--13.


- Kiitti vaan kovasti. En tiedä, miten olisin saanut ne kuljetettua tänne…ilman että…
- Tämän verran nyt pitää palvelua löytyä… …aloitti mies aikomattakaan nousta takaisin autoonsa.
- Kävisikö kuppi kahvia noin niin kuin työpäivän päätteeksi, vai onko kiire kotia? kysäisi Mari. Mielessään hän manasi jälkimmäistä lausettaan.
- No, jos sulla on valmiina, niin ainahan sitä sen verran on aikaa…
Kahvipöydän ääressä mies esittäytyi Kari Koivulaksi. Mari odotti miehen kertovan enemmänkin itsestään, mutta tämän puhe siirtyi päivän tapahtumiin ja säähän. Kun mies aloitti yksinpuhelun viiden vuorokauden sääennusteesta, Mari nousi hakeakseen lisää kahvia. Hän oletti, että seuraavaksi vertailtaisiin vuotuisia sademääriä ja sitä seuraavaksi vuosisadan lämpötilaennätyksiä. -Kaikkea kanssa! ajatteli hän harmistuneena, tällaista oli tapahtunut ennemminkin: joku mies oli ensin vaikuttanut kiinnostavalta, mutta oli osoittautunut ennen pitkää täydeksi pettymykseksi.
- No, pääasia, että työkaluasiat oli saatu kuntoon!
Miehen lähdettyä Mari oli päättänyt kokeilla vähän uusia välineitään. Nuori pajukko lakosi vaivattomasti, mutta käsivarren paksuisiin runkoihin piti koettaa jo järeämpää asetta. Pensaat olivat sen verran märkiä, että hänen oli lopetettava työ, vaikka se tuntuikin sujuvan hyvin.
Juuri kun Mari oli laittamassa työvälineitä talteen, alkoi tien päässä näkyä lähestyvä traktori. Mari ei tietenkään tunnistanut kenenkään kulkuneuvoja tai työkoneita, joten hän jäi seisomaan pihaan ja katsomaan, jos tulija olisi vaikka Keskimaan Mirjan mies. Paavo oli kylläkin väittänyt heidän lopettaneen viljelemisen, mutta tämä nyt oli saattanut puhua mitä sattuu.
Kyllä Maria harmitti, kun hän tunnisti traktorin kuljettajaksi Paavon. Mies ajoi aivan hänen viereensä valtavalla traktorilla, jonka perään oli kiinnitetty monisiipinen aura.
- Naapuria ei jätetä! hihkaisi mies laskeutuessaan traktorin hytistä. Paavo käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.
- Mitä tuo tarkoitti? Ja mihin olet matkalla koneinesi? Mari ei yrittänytkään kuulostaa kohteliaalta.

Ei kommentteja: