KULTATUKKA - 2.
Hän oli taitellut sievästi pitsiliinan rintataskuunsa ajatellen jospa kauniin neidon tapaisin........
Siinä kulkiessaan Ollin silmissä näkyi utukuvana, metsässä näkemänsä naisen kultaiset kiharat.Hän mietti mistä kummasta nainen mahtoi olla kotoisin? Hän ei varmaankaan ollut tämänseudun asukkaita, koska hän ei ollut ennen naista tavannut.
Saavuttuaan kylään mies meni asioimaan sepän luo. Koska hän oli mahtavan voimakas, hän tilasi sepältä kirveen joka oli puolet isompi kuin muitten metsänhakkaajien kirveet. Hän halusi olla tosi mies töissä ja kaikessa muussakin.
Vaikka Olli kuinka yritti unhoittaa, näkemänsä naisen. Tuoksuva liina hänen rintataskussaan toi tuoksullaan hänelle mieleen naisen ihanan kultaisen hiusrunsauden.
-Minun on pakko saada selville, tuon salaperäisen naisen olinpaikka, ajatteli Olli itsekseen, -Käännän nurin vaikka koko kreivikunnan.Ennen en lopeta etsimästä, ennenkuin löydän hänet.
Kylän oluttuvan tienoilla parveili raavaita miehiä. Osa oli jo maistanut liiankin paljon. Onnelan naapuritorpan Surkulan, Ollin ikäinen poika, Seppo, oli jo ottanut olutta niin, että hoiperteli seinästä tukea ottaen, nurkan taakse, penkoen toisella kädellään sepalustaansa. Olli loi säälivän katseen hänen jälkeensä.
-Kyllä miehen pitää tietää määränsä, myös oluen juonnissa, hän ajatteli, mies samanikäinen ja kohta valmis suorasääristen joukkoon.jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti