PÖHNÄ 13.

Enempää hän ei kerinnyt kun Paavo oli hänessä kiinni.Raivosta mielipuolisena Paavo antoi nyrkkinsä heilua. Jo ensimmäisellä iskulla Jaskan nenä alkaa suihkuten vuotaa verta.Paavo ei siitä välitä vaan mukiloi Jaskaa ja kähisee kurkkuäänellä
" Valehtelet saatanan kusipää , et oo ikinä pannut Irmaa, sano ettei se oo totta. Kuulitko retku , valehtelet.....Irma ei ole semmoinen!"
Näin huutaen hän syoksyy syksyiseen yöhön.
Ilman päämäärää hän juoksee hullun lailla, kunnes pimeässä kompastuu johonkin. hän kalauttaa päänsä ilkeästi maahan ja jää liikkumatta makamaan
Syksyinen kolea sää herättää Paavon .Päivä on jo valjennut. Paavo nousee ylös , vilusta väristen, hän kaivaa pullon povestaan ottaen ryypyn. Lähtee sitten toikkaroimaan tietä .
Pienen maalaiskylän tienraitilla , syksyisen kolea maanantaiaamu on hiljaista. Jostain kaukaa kuului , metsään haluavan ajokoiran kiihkeä haukku. Paavo Pippuri on palaamassa kotiinsa , putkeenryypätyn viikonlopun reissulta. Kovin vaikeaa oli hänen kulkunsa. Toikkaroiden tien molemminpuolin , hän viimein seisahtuu, kaivaa povestaan jotain epämääräisen näköistä ainetta sisältävän pullon ja kiertää korkin , epävarmoin kädenliikkein auki. Hän imee pullosta pitkän ryypyn. Silmät päässään seisoen , hän tuijottaa kauan mitään näkemättä, yhteen paikkaan.
Kauan hän siinä seisoo paikallaan. Hänen huulensa höpisevät käsitämätöntä höpinää.Juomansa aine alkaa kuitenkin saada uutta puhtia Paavon aivoihin. Kädet alkaa tehdä hurjia kaaria , suusta tulee jo ymmärrettäviä sanoja.
" Perkele niin, .....se oon minä sentään niitä miehiä jota ei huorat komenna...Helvetti ....kun pääsen mökille sanon suorat sanat sille huoralle...katotaan perkele kellä se ensin pokka pettää...saatana se-se on aivan varmaa , pirtti tyhyjäksi..... ja justiisa. Saatanan huora, kaikenmaailmanjaskoille oot pillua jakanu, saatana minun polokemia ne pennutkaa ei ole.....satanaaaaaa....!"