SUKUTILA-
Kaksi veljestä asusti,
tilaa suurta sutjakasti.
Aivan viisaasti sovussa
vainioita viljelivät.
Joskus hallakin satutti,
tyhjäksi vei tähkäpäitä
-
Oli veljekset hyvästi,
tilan saaneet tuottamahan.
Rahaa nurkissa rutosti
markkoja on mahtavasti.
Rahat suurimmat pinossa
kolikot on laatikoissa.
Sauli jyhkeä isäntä
piti ohjat tiukanlaiset.
-
Rengit häärivät kovasti,
piiat joutuin juoksenteli.
Sauli-herran käskyttäissä
tiukan tahtonsa mukahan.
-
Ilkka naisihin rakastui,
huvita ei mitkään touhut.
Huvipaikoissa kolusi,
neitosia viihdytteli.
Aina uusia tapasi
missejäkin kurvikkaita.
Ilkka itki sattumusta,
suri suurimmat surunsa.
Kaunokainen taasen jätti
Ilkka-poloisen hyläten.
Mutta kohta uusi nainen
oli Ilkalla varattu.
-
Sauli tuosta suuttumahan,
sanoi Ilkalle isosti:
-Et oo lainkaan miehenlainen,
pelkkä pinnari peräti.
Ala hommiin jo retale
tositöitä paiskimahan.
-
Selitteli Ilkka-herra,
suuta mursi ja kirosi:
-Kyllä huolet on sinulla
suuret kulkemisistani,
vaikka tiedän sen itekkin
mitä itsellein haluan!
-Jospa suunnistan johonkin
parempihin tehtävihin.
Hoitele niin kuin haluat
talon kaikki viljelykset.
Minä herraksi rupean,
pankissa on paikka auki!
-
Sauli pilkaten sanoikin:
-Eipä järki sulla riitä
asioista päättämähän.
Jos en suosita sinua
pysyy kiinni pankin ukset.
Itse paikan oon varannut,
tilan myynyt naapurille!
-
Ilkka itki ja mekasti,
sanoi Saulille pahasti:
- Sinä penteleen hyväkäs,
ärsyttävä määräilijä!
Pilasit minun elämän,
otit kaiken itsellesi!
Ilman jäin minä osaton,
aina nuoleen näppejäni!
_-Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti