MOOSES&ESKO.
Katsoi Mooses katkerasti,
muljautteli murhaavasti,
missä kulki Esko-poika,
Ahon- poika Pohjanmaalta,
kun Esko arvossa ylempi,
hallitustaan johdatteli .
Tuli vaalit, valta vaihtui,
vasemmisto valtaan pääsi,
vallan huipulle peräti,
käskijäksi kansalaisten.
Rupes kuulumaan rytinä,
Mooses antoi mahtikäskyn,
luki tympeät lukunsa,
muutti kaikki toisenlailla.
Esko tuosta jo varoitti,
kovin päätä puistatteli:
-Ei tää suunta oo etevä,
kehitys ei kelvollinen!
Sanoi Mooses jo sanasen
puuta heinää lausueli:
-Sinä Kannuksen Kenedy
mitätön oot maineeltasi,
taitamaton taijoiltasi,
miten sie mua opetat,
miten annat neuvojasi?
Kyllä hiljenee isännät,
uhoomiset unhottuvat,
kun mä leikkaan ja kavennan,
vielä tiukkaan säännöksiä.
Kyllä nyt minä opetan,
nyljen nahkat nahkureille,
täysin viljelyn lopetan,
pistän pellot kasvaan puita .
Sanoi tuohon Esko poika,
ääni kiukusta kihisten:
-Jos en ookkaan yhtä vahva,
kovin vahva ja väkevä,
olen sentään mieleltäni
ylivertaisen etevä.
Laulan suohon kaikki toiset,
kaikki toiset niin totiset,
Paavot pistän paistikkaiksi,
Mooses joutaa maanrakohon!
Murahteli tuosta Mooses,
murahti pian kirosi:
-Johan nyt on pentelettä,
pirullistakin peräti,
jos ei löydy tukko suuhun,
tappi tuohon pään rakohon!
Mies on aivan kuin itikka,
tai kuin hyttynen hyväkäs,
silti suuta, silti ääntä,
vaikkei miehen vastinetta.
Tuli paikka nyt totinen,
totinen ja tuskallinen,
aivan armoton ahinko!
Kansa tahtoo pressaksensa,
Ahon Eskon tuon etevän,
etevän ja tunnollisen,
miehen vahvan ja jämäkän,
kaikinpuolin kunnollisen.
-Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti