RUNOJA

METSÄSSÄ:
Verkkaisesti kulkee,
harmaittenpäivien jono.
Vain muutama valonsäde,
kirkastaa metsässä vaeltavan
taivalta.
Tummat kuuset antavat
taivallukseen aavemmaisen tunnun.
Harhailet eksyksissä.
Et näe metsää puilta.
Huomaat, olet ollut siinä ennenkin.
Olet kiertänyt ympyrää.
Päivästä, päivään.
Vuodesta, vuoteen,ilman
selviytymisen mahdollisuutta.
-Oiva Pennanen.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
HERÄÄMINEN.
On tullut aika huomata,
maastonmerkit ja suunnistaa
valoa kohti.
Valoa, joka aina hohtaa
synkimmänkin metsän
oksien lomasta.
-Oiva Pennanen-