RUNOJA

YHDESSÄ
Kummankin rakkaus
Antaen voimaa puulle ,
kestää tulevaa.
Ylpeyttä tuntien katselen,
elämäni puun oksia.
Ne on vahvat kestämään,
tulevatkin myrkyt.
Tiedän, vahvoilla juurillaan se kestää
kovimmatkin rajuilmat.
En huolestu huomisesta!
-Oiva Pennanen.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
TAIPALEELLA.
Kuoppaisia teitä .
Mutkaisia polkuja.
Äärettömyyksiin jatkuvia
yksitoikkoisia suoria.
Niiden päätepisteessä tyhjää.
Hätääntyneenä tajuat,
olet vain vaeltanut.
Ilman päämäärää,
ilman kiintopistettä.
Ajelehtinut vain, merkkipaalulta
toiselle.
Katsot taaksepäin.
Takana pitkä merkityksetön taival.
Ilman rakkautta, ilman hellyytä.
Vain iltarusko värittää,
harmaan taipaleen.
Seisot suoran lopussa,
edessä mutka.
Olisiko aika varmistaa,
mitä sen takana?
Katsot sivulle.
Rakkauteen johtaa vain kapea polku.
Vain harva sen löytää.
Salaisen puutarhan.
-Oiva Pennanen-