PÖHNÄ-6

" Minä tiedän , että en osaa hillitä itseäni, jos tarpeeksi suutun. Monta kertaa silloin juopottelukaudella oli vähästä kiinni , ettei jokin kaveri saanut puukkoa lapojensa väliin. Onneksi porukan muut miehet ottivat aina puukon pois. Hakkasivatkin kerran henkihieveriin.Sen jälkeen yritin välttää sellaisia tilanteita , joissa olisin joutunut sanaharkkaan.Siksi aina yksin kittasin sitä kaljaa siellä sinun baarissa,..pöhnäpaavo." .
" Jaa sitäkö se olikin? Minä luulin että et tykännyt muitten seurasta.Mutta nyt on kaikki sovittu ja hyvin. Sain hyvää lääkettä tytön vatsavaivoihin, ehkä nyt paremmin alkaa nukkua. Ja jos ei muu auta sinun pitää mennä nukkumaan tuonne aittaan kesän ajaksi.Minä kyllä huolehdin lapseni! Mutta nyt syömään, -on varmasti nälkä?"
Kiitollisena Paavo katsoi Irmaa, silmäkulmaansa pyyhkäisten hän sanoo:
" Kiitos Irma , että vielä jaksat minuun uskoa. Yritän parhaani , että tämä ei toistu.!"
" Ei puhuta siitä enään! Kyllä minä ymmärrän, että olet tiukilla. Raskaat työt, eikä saa nukkua, Minä kuitenkin saan silloin nukkua kun vauvatkin nukkuvat.Nyt on asia unhoitettu! Joohan?"
"Sopiihan se minulle ja olen yllättynyt kun olet noin ymmärtäväinen.Yritän olla luottamuksesi arvoinen."
---
Niin lähti elämä kulkemaan taas eteenpäin. Paavo ahkeroi, Vauvatkin alkoivat nukkua pitempiä aikoja ,
Kului se vuosi loppuun ja toinenkin kesään. Kaikki oli sujunut hyvin siihen asti. Maksut oli pystytty hoitamaan suurinpiirtein ajallaan. Lapset, Teemu ja Tuula olivat kasvaneet ja päässeet jaloillensa. Kaikki näytti eteenpäin siedettävältä.
--
Oli alkusyksyn aamu. Lähes satapäinen mullikarja laidunsi Pippurilan tiluksilla.Paavo oli edellisenä päivänä myrkyttänyt laitumen viereisen lohkon voimakkailla rikkaruohomyrkyillä. Yöllä osa sonneista oli murtautunut myrkytetylle alueelle. Nyt kymmenen suurta sonnia makasi hengettömänä ja osa henkitoreissaan.
Paavon tullessa katsomaan tilannetta, hänen hermot eivät kestäneet näkymää.Kiroten ja huutaen hän raivosi, täysin kykenemättä hillitsemään itseään.Kuin järkeä vailla hän kiersi sonninraadon luota toisen luo. Viimein hän istahtaa ojanpientareelle painaa päänsä käsiinsä ja purskahtaa itkuu. Kauan hän istuu siinä kuin toisissa maailmoissa, lähtien sitten laahustaen kävelemään kotia kohti.jat.