PÖHNÄ - 9.

" Meinaako pojat pistää oikein porukalla elämän risaseksi." Kyllikki sanoo.
" Ja sehän on selvää. Eihän ne köyhät saa sossusta rahaa ,jos ei toiset köyhät osta viinaa.Viinassa on paljon veroa."Jaska selostaa.
Taksi kääntyi Jykylän pihaan. .Jaska selvitti taxin maksun , toisten kompuroidessa taxista ulos.Jaskakin nousi viimein autosta, mutta ennenkuin sulki oven hän sanoo vielä oven raosta:
" Kuule me sitten soitellaan kun tarvitaan kyytiä, Hei vaan!
-Pojat! tervetuloa minun matalaan majaani, saanko ohjata vieraani pääsisäänkäynnin luokse.Isältäni aikoinaan perimäni, ja loistokuntoon panemani linnani loisteliaaseen pyhättöön. Olkaatten hyvät. Ei tarvitse kenkiä riisua!" Jaska meuhasi isonmiehen matalalla äänellä.Kun ohjasi vieraansa, ränsistyneen vanhan maalaistalon eteisen ovelle.
Pirtissä oli vanhanaikaiset pitkät penkit, kiertäen suuren pirtin seinustoja. Pitkä pöytä pirtin takaseinällä penkkeineen antoi kalustosta jykevän kuvan. Pirtissä oli viileää. sitä ei varmaan oltu lämmitetty koko syksynä Miehet etsiytyivät pöydän molemmin puolin. Jaska, haki tiskipöydältä neljä lasia, ja muovikassista otti kolmenvartin kossupullon. Narauttaen sen auki , hän kaataa jokaisen lasin noin puolilleen. Sitten Jaska ottaa suurieleisesti lasin käteensä kohottaa sen ylös ja sanoo:
" Kohotetaan malja , harhareissuilla olleen Paten kunniaksi! Hölökynkölökyn! "
Kaikki ottavat lasinsa, muut nakkaavat sisällön kerralla suuhunsa, paitsi Arska jolla on työ ja tuska pitää ilmeensä kurissa , kun väkevä viina polttaa hänen limakalvojaan.
Nopeasti pullo on tyhjä ja toinenkin, viinan makuunpäästyään kaljasiepot suorastaan imevät sitä sisuksiinsa. Puheet ovat sitä sun tätä. Paavo on enimmäkseen vaiti. Katsoen välillä murhaavasti Arskaa. Kiista kuppilassa jäi kesken .Yhä kaikuu Paavon korvissa Arskan ääni, ikäänkuin tämä olisi nauttinut hänen vahingosta.Paavo ottaa pitkän ryypyn lasistaan, nousee sitten ylös. Ääni kiihtymyksestä väristen hän sanoo:
" Saatana Arska! vieläkö sinua naurattaa? Häh? "
Arska perääntyy talon suuren uunin kulman taakse, hän on aivan kalpea, eikä saa sanaa suustaan, kärppämäisesti hiipien Paavo seuraa Arskaa, niin kuin kissa hiirtä, odottaen milloin on sopiva hetki hyökätä saaliin kimppuun. Jaska ja Reiska seuraavat humalaisen mielenkiinnolla , miten asiat kehittyy. Arska joutuu ahdistetuksi nurkkaan , josta hän luo kavereihinsa Jaskaan ja Reiskaan , anovia katseita. Arskan hiirennaama oli aivan hikinen ja märkä.Paavo tarttuu Arskaa olkapäistä ja puristaa niin että Arskalta pääsee ulina suusta..