ELÄMÄNPUU.
Myrsky ravistaa elämäni puuta.
Tuuli kieputtaa oksia,
saamatta kunnon otetta.
Juuret pureutuu lujemmin,
menneen elämäni lapyrinttiin.
Koetan suojata puutani,
koukistunein vanhanmiehen sormin.
Tulee hetki kun ote lipeää-
putoan -elämän läpi.
-Oiva Pennanen-
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
TUULIA.
-
Päässäni kohisee syksyinen tuuli.
Tuulensuunnasta en saa selvää.
Luovutan! Odotan.
Katson elämäni puuta.
Myrsky on ohi.
Yhä puu seisoo vahvasti juurillaan.
Oksansa säilyttäen.
Kätkien lehvistön sisään,
elämää suuremman salaisuuden.
Toisilta piilotetun.
Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti