MARI - 126.

Paavo näytti jotenkin avuttomalta maatessaan sairaalasängyssä peite
rullattuna leuan alle saakka. Hän hämmästyi, mutta ilahtui nähdessään
naisten tulevan ovesta sisään.
- No hei, hei! sanoi Paavo ja yritti kohottaa käsiään peiton alta sen
päälle, onnistumatta.
- Hei Pate! vastasivat naiset kuorossa.
Mari heitti possun Paavon peitteelle, Paavoa se kovasti huvitti.
- Jonkinmoinen omakuva vissiin… on tuo kyllä söpömpi… arveli Paavo.
- Höpö, höpö! Saparo pystyyn, Pate! Kyllä susta vielä mies tulee!
lohdutteli Mirja.
- Sulla oli sittenkin se enkeli matkassa! Olisi voinut siinä rytäkässä
henkikin lähteä, huomautti Mari.
- Olis taitanu olla parempikin… Mitähän ihmisetkin sanoo… en kehtaa
naamaani näyttää… puntaroi Paavo.
- Ihmisistä nyt viis! Vahinko voi tulla kenelle tahansa! muistutti Mirja.
- Minä niin hienoa ja hyvää koetin esittää… jatkoi Paavo vielä.
- Nyt jo riittää! Keskityt nyt vain oman vointisi kohentamiseen, etkä
sinä onnistu siinä, jos tuollaisia vatkaat pääkopassasi, vahvisti Mari.
Hän katsoi, kuinka Paavo oli hätääntyneen ja pelokkaan näköinen. Mari
istahti Paavon viereen tämän vuoteelle ja otti ikään kuin tunteen ohjaamana Paavon ruhjeiset kasvot
käsiensä väliin. Paavo pidätti jo melkein hengistystään.
- Eikö Paavo olekin tärkeintä, ettei ME sua jätetä. Me ollaan sun
kavereita… mitä hittoja sä muista piittaat!?! tähdensi Mari.
- Niin… tosiaan… eihän mulla niitä ystäviä monia olekaan, aitoja
ystäviä. Taidat olla oikeassa. Lupaattehan käydä mua vielä katsomassa …?
aneli Paavo.
- Tietysti me tullaan… Voitais tuoda Lilykin… siinä vasta piristävää
seuraa potilaalle… kiusotteli Mari.
- Älkää hyvät ihmiset… tai no… aika luojanluomahan se nainen on, saa
unohtamaan oman tilansa, kun häntä katsoo… myöntyili Paavo koettaen
saada hymyä aikaan.
- Nyt me tytöt taidetaan jatkaa matkaa! Tullaan taas pian sua katsomaan,
ja pianhan ne päästää sut täältä kotiinkin! huikkasi Mirja lähestyen jo
ovea.
- Käväse kattomassa sitä meikäläisen kämppää, avain on oven päällä…
kukkia pitäs varmaan kastella ja jos Miisu tarttis ruokaa…onhan siellä
ulkorakennuksissa tosin hiiriä… tuumaili Paavo kohdistaen sanansa
Marille.