PIIKANA.
-
Oon piikana palavellu talloessa,
oon kävelly kirkkaessa valloessa.
Oon nähäny loestavat valot,
herraskaeset kartanotalot.
-
Olen täöttäny käskyjä herran,
antaotuun jouvvuin usian kerran.
Kun nöyrä aena olla pittää
piikaraokka ei voe siinä mittää.
-
Onko niin että rikkaat voevat,
kaeken saaha mistä unelmoevat.
Onko aena pakko luovuttaa,
köyhän piikalikan parastaan.
-
Nyt rikkaan herran lasta hoijjan,
siitä kasvatan sellaesen poijan.
Joka varmasti tietää sen,
on yhtä arvokas jokkainen.
-
Ei äetisä laella hän taevu,
rikkaan etessä polovilleen vaevu.
Omanarvonsa tuntien aena,
toista ihimistä ei alas paena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti