MARI -129-

- Eikös olla kauniita? Vaaleanpunaisia ruusuja, lovely! hihkaisi Lily.
- Luulit kai, jotta oon kuollu, kun tuommosen mahottoman kukkavihon
toit…? Kualleelle täälläpäin tuommosia kannetaan, totesi Paavo.
- No, eihän kuollut kukkia kaipaa! Sinulle sinulle, Paavoseni, ihan
elävälle miehelle…! kikatti Lily ja yllättäen pujotti kätensä peiton
alle.
Paavo häkeltyi täysin. Tuntiessaan naisen käden kosketuksen voimakas
puna levisi hänen kasvoilleen kaulasta alkaen.
- Mi- mitäs peijjuuniii, ähisi Paavo, muttei tiennyt, halusikokaan
vastustella, niin hyvältä kosketus tuntui.
***
Mari havahtui hereille päiväuniltaan. Hän tunsi olonsa kummalliseksi.
-Enteilikö se alkavaa kesäflunssaa?
Hän muisti luvanneensa käväistä Paavon kotona katsomassa, että kaikki on
ok. Varmuudeksi hän kietoutui paksuun villatakkiin, vaikka oli lämmin
juhannuspäivä. Mutta Paavon talolle päästyään hänen oli pakko heittää
hiostava neule pois päältään. Avain oli siellä, missä Paavo oli
sanonutkin sen olevan.
Sisällä Mari totesi huojentuneena, että juhannussiivot ei olleet aivan
menneet hukkaan. Mies oli koettanut selvästikin parantaa tapansa! Maria
oli jännittänyt ja hieman masentanutkin etukäteen, jos vastassa olisi
ollut samantapainen kaaos kuin taannoin heidän sinne mennessä.
Kuitenkin tiskipöydällä oli pari pesemätöntä mukia, ja puoleksi kuivettunut voileivän palanen, jonka ympärillä kärpäset pörisivat. Raidia pitäis olla, Mari ajatteli ja ajatuksesta toimintaan. Kylläkai myrkkypullo jossain kaapissa olisi, jos sitä yleensä on?
Mari availi kaapiston oveja. Niihinhän naiset ei olleet juhannussiivouksen aikana puuttuneet. Lähinnä tyhjää Mari tapasi ovien takaa. Jotain mausteita, ja muutama keittokirja, kulhoja ja muita kippoja. Hehhee ei kuitenkaan ole Paavo käynyt Tupperilloissa. Ajatus nauratti Maria niin, että mieleen tuli lämmin tuulahdus Paavon muistaessaan.
Mikä kumma mua vaivaa? Väkivaltaisesti Mari työnsi mielestään Paavon hiukan arantuntuisen katseen. Pään pitää pysyä kylmänä. Karinkin kanssa on jutut kesken.
Kummallista kyllä Marista tuntui Karin poikamaisen reipas olemus nyt ärsyttävän. Ikäero vielä väärinpäin, Mari mietti. Marista tuntui sillähetkellä että tunteensa Karia kohtaan olivat lähinnä äidilliset.
Mari huomasi pysähtyneensä mietteissään kaapin eteen. Hän ajatteli Paavon kanssa kokemiaan kontakteja. Olisikai ne voinut olla hiukan ystävällisempiä. No, se ensimäinen tapaaminen oli vähän erikoinen. Ehkä se on antanut seuraaville tapaamisille määrätyn siemenen.