MARI --130.

Niin mutta Raid? Eteisen kaappi oli tutkimatta. Kärpäsiä surisi eteisessäkin. Ovat saaneet rauhassa lisääntyä. Raid tappaa kodissa ja puutarhassa, Mari sanoi ääneen kun huomasi hyllyssä tutun näköisen suihkutölkin.
Miisu? Missähän se kissanryökäle on? Mari ei ollut mikään kissaihminen, mutta eikai sitä sovi nälkääntappaa. Jääkaapissa lienee kissalle evästä. Mutta hei, Mari hoksaa äkkiä. Täällähän on sauna ja juhannussauna on saunomatta. Mutta eipä ole kauaa. Mari käy vääntämässä saunankiukaan päälle ja poistuu pihalle kutsumaan Miisua. Olkoon, kai se kesällä ruokansa etsii, Mari ajatteli .
Mari pesaisi likaiset mukit ja pisti kahvia tulemaan. Saunanjälkeen olisi ihanaa juoda kahvit, ilman kiirettä ja ilman Lilyn jatkuvaa rupattelua.
Pyyheliina ainakin pitää etsiä. Näin tuumien Mari suunnistaa Paavon makuuhuonetta kohti. Suuri vanhanaikainen, koristeellinen kaappi seisoi tummanjykevänä huoneen nurkassa. Tuo on varmaan liinavaatteille, Mari ajatteli, ja aukaisi kaapin oven. Oho! Marilta pääsi kun epämääräinen mytty liinavaatteita vyörähtää kaapista lattialle. Miesten kalsaria ja flanellipaitaa oli vaikka useammalle kuin yhdelle käyttäjälle.
Hiukan ummehtunut haju lehahti Marin nenään. Hän otti vaatteita käsiinsä ja nuuhkaisi. Kyllä ne puhtaita oli. Mutta kaappiin laitto oli suoritettu vähintään suurpiirteisesti. Nopeasti Mari suori vaatteet joltisenkiin pinkkaan. Pyyheliinoja vaan ei näkynyt. Mari avasi kaapin toiset ovet ja siellä oli isöja värikkäitä froteepyyhkeitä, Jonkun verran laskostettuina. `Ne miehet ! Kyllä se mies on poloinen noissa naistentouhuissa,
Suuri punainen pyyhe käsivarrellaan Mari menee saunaan. Saunassa onkin jo sopivan kuumaa. Ah, nyt kelpaa. Nopesti Mari riisuuntuu ja nousee kuumentuneille lauteille.Hän heittäytyy pitkäkseen hohtavan puhtaille lauteille. Nostaen jalkansa seinälle. hän vaipuu puolittain horrokseen.
Jälleen ajatukset hakeutuvat Paavoon. Hän ei nyt niitä pidättele. Olisiko hänestä miehen kanssa asujaksi. Entinen kokeilu ei ainakaan rohkaissut. Ollaanhan tässä sentään koettu jo monenlaista. Ehkä elämä on opettanut? Ehkä paikkani auringossa olisi täällä? Ummistetuin silmin hän katseli itseään heilumassa Paavon emäntänä.