MARI--132

- Mi…? ehti Mari lausahtaa.
- Hei! Paavo sanoikin, että löytäisin sinut ehkä täältä. Olihan paikat
kunnossa ja Miisulle olet antanut ruokaa …?
- En ole kissaa nähnyt. Eiköhän tuo ole ulkona…
- Pus, pus, pus… alkoi Lily kutsua ja kulkea huoneesta toiseen, kuin
kissa olisi hätää kärsimässä.
- Usko nyt, ei se täällä sisällä ole. Olisinhan minä sen nähnyt.
Lähettikö se Paavo sinut katsomaan, että minä olen varmasti katin
ruokkinut? ihmetteli Mari.
- Ei. Minä tulin siksi, että tästä tulee minun toinen kotini.
Lilyn lauseen kuultuaan Mari oli lennähtää selälleen. Ensin hän tosin
luuli sitä pilaksi, mutta nähdessään Lilyn määrätietoisen ilmeen, hän
luopui siitä olettamuksesta.
- Että mitä…? sai Mari sanottua.
- Minä huomata sen heti. Se mies. Se olla sellainen mies, joka tarpeeksi
vahva minulle! Minä tarvitsen kunnon uros! kajautteli Lily itsevarmana.
- Mikä vahva se nyt muka on!?! Olethan sinä nyt nähnyt, että heikkohan
se mies on: joka tuulen mukana menossa. Tuo uskoontulokin, saarnaa kuin
tuomiopäivän pappi ja seuraavana yönä vetää viinaa kuin sieni! singautti
Mari takaisin ja samalla huomasi kiihtyneensä, näinkö Lily kaiken päätti
ja sai! Varakas Lily tuskin oli ihastunut Paavon ulkoiseen olemukseen,
saati "vahvaan" miehisyyteen, vaan oli yksinkertaisesti päättänyt
vallata miehen kuin jonkin tavoitteen. Varakkuus lienee ainut piirre,
johon Lily oli Paavossa kiinnittänyt huomiota.
Mari katsoi Lilyä, sanomatta mitään. Ihme nainen, hän vaan päätti ja muiden oli siihen taivuttava. Näinköhän? Mutta antaahan nyt olla siinä uskossa. Ilman taistelua tämä valloitus ei onnistu. Ei varmasti!
- Mitä ihmettä sinä tänne oikein tulit? Ethän olisi edes sisälle päässyt. Minulle Paavo vain kertoi avaimen paikan.
- Minä tietää , minä katsoa. Älä olla rakas Mari liian utelias. Minä olla itsenäinen nainen. Minä tietää, mitä minä tahtoa. Ensi kerran Mari huomasi Lilyn äänessä kovaa laskelmointia. - Vai sen poikia , Mari hiljaa ajatteli.
- Enpä ole minäkään tilivelvollinen kenellekään, enkä mistään. Minä sain Paavolta tehtävän ja olen sen nyt tehnyt. Joten ole hyvä ja lähde menemään. Minä lukitsen oven, Mari sanoi viileästi.
- Älä nyt serkku-kulta suuttua. Ei mitään pahaa tarkoittaa. Mennä kaupunki? Minulla kamala nälkä. Lähteä sinä mukaan.
- Kiitoksia, mutta minulla on muita suunnitelmia. Joku toinen kerta, Mari sanoi vältellen.