.
Mari kokosi kahviastiat pois ja pesi kupit. Jääkaapissa olevista vähistä
aineksista hän alkoi suunnitella Paavolle päivän ateriaa.
Kun ruoka oli uunissa hautumassa ja Paavon siteet vaihdettu, Mari alkoi
tehdä lähtöä.
- Käväisen äkkiä vaunulla, palaan ottamaan ruuan uunista. Tuon postin
tullessani.
- Se äiteevainaan pyörä on siinä autotallin suojissa. Renkaissa pitäis
olla ilmaa… huomautti Paavo vielä Marin mennessä jo kynnyksellä.
Pyörä löytyi helposti. Maria huvitti sen istuimeen vetäisty
villalangasta virkattu baskeri. Mari heitti sen nauraen pois.
Lähtiessään ajamaan hän tunnusteli vielä taskuaan, oliko varmasti
muistanut laittaa paikkarasian sinne. Siellä oli.
Maisema värjötteli ankean näköisenä. Voimakas tuuli kulki puuskissa
peltoaukeiden yli saaden kasvikunnan huojumaan ja heilumaan kerta
toisensa jälkeen.
Vielä vaunun sisälläkin vilunväreet puistattivat Maria pitkän aikaa.
Vaunu tuntui viileän kostealta, mikä oli outoa, kun niin monet kerrat
hiljattain siellä oli ollut niin tukahduttavan kuuma.
Mari heitti paikkarasian taskustaan pöydälle ja siirtyi ottamaan esille
voileipätarvikkeita. Hänellä oli nälkä, muttei viitsinyt sitä Paavon
luona sanoa. Parempi syödä omia eväitään kaikessa rauhassa ja miettiä
maailman menoa.
Marin vielä syödessä kännykkä alkoi soida. Lilyn iloiselta kuulostava
ääni toivotteli aaltoja myöten Hyvää päivää.
- Päivää vain, hyvyydestä en tiedä, sää on kehno! tokaisi Mari.
- Mitäs me säistä! heläytti Lily kuin sää olisi viimeinen asia, joka
häntä liikuttaisi. Ja niinhän se tietysti olikin, Mari näki sielunsa
silmin, kuinka Lily puhellessaan oikoi jäseniään hotellin vuoteella
silkkiin kääriytyneenä.
- Sinulla on varmaan sitten jotain tähdellisempääkin asiaa …?
- Jo toki! Katsos, minun silmät taas auki! Ei Paavo minun mies! Paavo ei koskaan voisi ymmärtää minun taiteilijasielu! Minun vapaushalu! Minun erilainen karakteeri!
- No, sehän hienoa, että asia selvisi sinulle.
- Halusin kertoa tämä, ettei meidän sukulaissuhde kärsi tämä asia,
tähdensi Lily ja ennen kuin Mari ehti kommentoida asiaa puoleen tai
toiseen, kännykkä mykistyi. Lily oli lopettanut puhelun.
- On siinä eri nainen… tuhahti Mari itsekseen. Hän vilkaisi kelloa ja
todettuaan, että pian pitäisi lähteä paluumatkalle, päätti vain äkkiä
vilkaista paikkarasiaan, olisivatko tarvikkeet edes käyttökelpoisia.
Yllätys oli melkoinen, kun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti