Lusikointi taukosi tuvassa. Kaikki katsoivat Lilyä, jonka olemus oli
kuin teatterin lavalta repäisty. Kädet levällään, toisessa jokin
paperinippu Lily asteli sisään posket hehkuen. Mari ja Kari vilkaisivat
toisiinsa pahaa aavistaen -Mitä nyt taas!?!
***
Paavo istuskeli tuvassaan tutussa keinutuolissaan. Hitaasti
keinahdellessa ajatukset ikään kuin selkiytyivät. Jokin muutos oli se,
mitä hän kaipasi. Sitä hän oli kaivannut jo pitempään, hän tunnusti
itselleen. Ja sitä hän oli hakenut milloin mistäkin.
Perhe. Paavon oli pyyhkäistävä oikein silmäkulmaansa ajatuksen voimasta.
Perhe. Siitä oli niin kauan, kun hänellä oli ollut perhe ympärillään.
Äiti ja isä olivat kuolleet eikä hänellä ollut sisaruksia lainkaan.
Onnistuisiko hän viimein saamaan oman perheen? Hento toive kumpusi
syvältä sydämestä ja tuntui lämmittävän rintaa.
Äkillinen tuulenpuuska riuhtaisi ikkunan selälleen auki, valkoinen
pitsiverho kietoutui kukkamaljakon ympärille kaataen sen.
***
Parakissa vallitsi hetken hiljaisuus Lilyn puheen jälkeen. Ne, joita
asia ei koskenut, jatkoivat syömistään kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan.
Pena reagoi ensimmäisenä, omalla tavallaan. Hän oli lopettanut ruokailun
ja työntyi tupakkatarpeita hamuillen, puhumattomana toisten ohi
ulkoilmaan.
Marin yllätti voimakas pahanolontunne. Hän lähti pian Penan jälkeen. Hän
joutui pistämään juoksuksi ehtiäkseen parakin taakse koivikkoon, pois
toisten silmistä. Oksennus lensi kaaressa mättäille. Hengästyneenä hän
nojasi otsaansa koivun runkoa vasten. Vielä seurasi uusi kouristus, joka
jätti hänet entistä voimattomampana hakemaan koivusta tukea. Hän tunsi
vapisevansa kuin horkassa, vaikka tuuli puhalsi lämpimästi.
Marista tuntui kuin olisi viipynyt ikuisuuden metsikössä, hänen oli
pitänyt selvitellä ajatuksensa ja käydä lähteellä huuhtomassa kasvonsa
ja purskuttamassa suunsa. Ilmeisesti hän ei ollut viipynyt kuitenkaan
huomiota herättävän kauan, kun kukaan ei kiinnittänyt hänen paluuseensa
erityisempää huomiota.
Miehet olivat menneet töilleen. Parakin perällä Lily ja Kari juttelivat
vilkkaasti. Lily istui tuolillaan toinen jalka vedettynä toisen päälle,
mekon halkio ei jättänyt paljoa arvailujen varaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti